tiistai 29. tammikuuta 2013

 

Korvaushoidossa 


En edes viitsisi myöntää, mutta taas on saanut tehdä töitä saadakseen itsensä ulos ja lenkille. Ja toisaalta en ole niitä töitäkään jaksanut tehdä kuin ABB:lla, joten juokseminen on jäänyt taas lähinnä kirmailuun pallon perässä. Tuon koukuttavan pyöryläisen perässä on tullut juostua sitäkin enemmän ja kylläpä se jostain syystä onkin taas tuntunut maistuvalta! Viime viikolla ryntäilin niin salibandy-, jalka- kuin futsalpallonkin perässä yhteensä viitisen kertaa. Tuollaista ei ollut ennen tätä tapahtunut enää muutamaan vuoteen.

Korvaavana treeninä nämä pallopelit ovat erittäinkin mainioita, sillä jalkapalloa pelatessa tulee huomaamatta juostua eri mittaisia intervallityylisiä spurtteja ja louhikkokosketuksetkin saadaan hyötykäyttöön. Siinä samalla tulee vedettyä hyvä VK-treeni huomattavasti yksinäistä pururataa miellyttävämmällä tavalla. Toki tässä tullaan taas siihen, miksi se ero näihin "oikeisiin" juoksijoihin on ja tullee aina olemaan merkittävä, mutta kukin tallustaa tavallaan ja omien tavoitteidensa mukaan.

Sunnuntain salibandyottelussa, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua, tuli varmaan juostua jonkinmoinen henkilökohtainen ennätys. Arvelisin, että sen 40-minuuttisen aikana, jonka tämä peli kesti (ottelu päättyy, mikäli ero on 12 maalia) oma syke pyöri varmasti suurimman osan ajasta sadanseitsemänkymmenen (170) paremmalla puolella. Tämä aiheutti sellaistakin kapinaa, että vatsan ylimääräinen sisältö ei enää totellutkaan yksisuuntaista kulkusuuntaa, vaan yritti vimmaisesti pyrkiä ylävirran vikareitille. Sisäinen liikennepoliisini kävi armottoman kamppailun noita liikennerikkureita vastaan, mutta lopulta kaikki saatiin pysäytettyä ennen täydellistä katastrofia. Ottelun aikana tuli mietittyä, että melkoisen treenin olisin saanut lenkkipolulla vetäistä, mikäli tavoitteena olisi ollut ajaa itsensä yhtä loppuun kuin nyt. Oliko tuossa sitten mitään järkeä kenenkään tai minkään kannalta, niin siitä voidaan olla montaa mieltä. Ja kerrotaan nyt sekin, että pelasin nimenomaan täystyrmäyksen saaneessa joukkueessa.

Yhtä kaikki… eiköhän pääasia ole se, että harjoituksesta nauttii, mikäli motivaation olisi tarkoitus säilyä pidemmällekin ajalle. On parempi miettiä jotakin muuta mielekästä, jos lenkkipolku ei houkuttele ja toteuttaa se eikä jäädä sohvan ja herkkukaapin ristituleen. Hyviä vaihtoehtoja korvaaviksi lajeiksi löytyy monia ja hiihto on varmasti se suosituin meidän suomalaisten keskuudessa. Luistelu on näin talvisin toinen mainio vaihtoehto, sillä siinä syke nousee, hiihdon tavoin, helposti peruskuntoalueelle, mutta tasaisemman menon vuoksi jalat eivät rasitu yhtä paljon kuin juostessa. Tai sanotaan näin, että meno voi olla tasaista, mikäli luistimilla pysyy pystyssä eivätkä sukset mene ristiin. Tosin sekin on totta, etteivät siinä jalat eniten rasitu, vaikka luistimilta tulisikin heittäydyttyä tai sukset kuitenkin menisivät ristiin.

Kävin ennen ensimmäistä maratoniani paljon uimassa ja räpiköiminen on vallan loistava liikuntamuoto lenkkien päälle, koska samalla lihakset pääsevät hyvin palautumaan raskaan lenkin jälkeen. Tässäkin auttaisi, mikäli lajiosaaminen olisi hallussa ja näinhän se ei osaltani ole. Oma tekemiseni näyttää lähinnä siltä kuin olisin Amityn kesälomasaarella ja olisin juuri havainnut epämiellyttävän kesävieraan lähestyvän evä vedenpintaa halkoen. Tiedä sitten, mutta voihan näistä eloonjäämiskamppailuistani olla jotain apua maratonin viimeisillä kilometreillä.

Tällä kertaa tällaista, palataan asiaan.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

 

Hedelmiä, mopoautoja sekä salitoimintoja


Kujanjuoksun juoksut ovat tällä viikolla vähemmän ansaitulla lepotauolla ja siksi sukellamme oheisharjoittelun mielenkiintoiseen maailmaan. Avaamme oven käsi vapisten ja syöksymme sisään saliin, kuntosaliin. Juoksujakin on moneen lähtöön ja niin on salitoimintaakin.


Monet näkevät saliharjoittelun pelkkänä rautojen kolisteluna, missä arvostusta saa vasta kirosanojen sävyttämällä ärjynnällä ja sillä, että saa nostettua ilmaan vähintään mopoauton. Voimaa on moneen lähtöön ja joskus vähempikin voisi riittää. Leponeuvojani on puolestaan aivan omilla linjoillaan ja häntä ei taida saada saliin sitten millään. Tiedustelin kantaa saliharjoitteluun ja kiivaan avautumisen jälkeen ymmärsin sanoman olleen jotakuinkin seuraava: “On se ihme juttu, että ennen treeniä pitää käydä suihkussa ja laittaa hiukset kuntoon. Näyttäytymiset ja harjoittelut erikseen! Ja entäs nämä banaania peilin edessä syövät; söisivät ennemminkin appelsiinit kainaloistaan! Ähinän ääripääkään ei hirveästi sytytä. Kenen nyt tarvitsee nostaa mopoauton verran rojua ilmaan?”


Kaikessa on keskitiensä ja niin on kujallakin. Olen tosin varsin laiska salitoimija ja penkkipunnerruksen jälkeen keskittyminen herpaantuu kuin karkkihyllyn edessä konsanaan. Tälläkin saralla olisi kehityttävää ja päätin hakea apua. Keskittymisongelmat on hoidettava itse, mutta harjoitteluun pyysin apua ystävältäni Tanelilta. Tarkempaa ohjelmaa on helpompi seurata, mikäli ei luota oman itsekurinsa riittävän. Ja tarvitaanhan niitä ohjeita oikeanlaiseen harjoitteluun. Pelkkä penkki ei kipitystä kevennä ja seuraavassa Tanelin ajatuksia juoksuharjoittelua tukevaan kuntosaliharjoitteluun…


Kuntosaliharjoittelu on tärkeää myös juoksua harrastaville. Kuntosaliharjoittelusta lihakselle saatavat erilaiset ärsykkeet kehittävät lihasta paremmin kuin pelkkä juokseminen. Usein luullaan, että kuntosaliharjoittelu vain kasvattaa lihaksia ja juoksusta tulee raskaampaa, mutta oikein tehtynä kuntosaliharjoittelu vain lisää juoksuvauhdin kehittymistä. Kuntosaliharjoittelussa onkin tärkeää muistaa se, että liikkeiden toistopituudet pidetään pitkinä, minimissään 15 toistoa, koska myös juokseminen on suurilta osin pitkäkestoista. On kuitenkin hyvä muistaa tehdä välillä myös perusvoima- tyylistä harjoittelua suuremmilla vastuksilla ja lyhyemmillä sarjoilla. Monipuolisuus kunniaan tässäkin asiassa!


Toiminnalliset lihaskuntoharjoitteet tukevat hyvin juoksuharjoittelua. Siinä pyritään pitämään hyvä ryhti jokaista liikettä tehdessä ja usein apuna käytetään esim. jumppapalloa, jonka avulla saadaan myös harjoitettua kehonhallintaa ja tasapainoa. Toiminnallisten liikkeiden avulla saadaan eri raajat toimimaan yhtaikaa ja näin saadaan ”heräteltyä” niiden yhteistoimintaa (koska juoksussa jalkojen ja käsien kuitenkin täytyy toimia yhteistyössä). Samalla nämä liikkeet kehittävät koordinaatiota ja tasapainoa, jotka ovat juoksussa tärkeitä elementtejä. Kehossa on erilaisia lihasketjuja, joihin saadaan liikkuvuutta sekä voimaa juuri toiminnallisilla harjoitteilla.


Liikkuvuusharjoitteita kannattaa sisällyttää harjoitusohjelmaansa, jotta säästytään erilaisilta vammoilta ja hyvän liikkuvuuden ansiosta voimantuotto juoksussa on parempaa. Mitä paremmin raajat ja lihakset liikkuvat, sitä tehokkaammin saadaan siirrettyä voima jaloista tienpintaan.


Kuten alussa todettiin, niin on hyvä harjoitella myös ihan perus- ja nopeusvoimaominaisuuksia ja tämä koskee etenkin kokeneita juoksijoita. Eli näiden harjoitusten avulla saadaan kehitettyä lihaksiston hermotusta ja lihakset tottuvat erilaiseen ärsykkeeseen. Tutkimuksissa on osoitettu, että juoksun taloudellisuus/tehokkuus kehittyy parhaiten juuri voima-, räjähtävyys- ja hyppelyharjoitteilla.


Keskivartalon lihakset ovat tärkeitä treenikohteita niin aloittavalle kuin kokeneelle juoksijalle. Juoksussa täytyy pystyä pitämään lantion asento hyvänä pidemmän aikaa (mahdollisesti jopa yli 3 tuntia maratonilla), joten keskivartalon lihakset tarvitsevat paljon staattista kestävyyttä. Eli erilaiset lankku- ja kylkypidot ovat hyviä liikkeitä staattisen lihasvoiman kehittämiseen.

Yläkropan lihakset kannattaa myös huomioida harjoittelussa. Juoksu kulkee paljon paremmin, kun yläkroppa on mukana juoksussa oikealla tavalla. Etenkin hartiat tekevät paljon työtä juoksun aikana ja hartiat myöskin ylläpitävät hyvää ryhtiä juoksun aikana, kuten asianlaita on myös ihan arkielämässäkin.


Jalkalihaksia tulee tietysti myös harjoitella, sillä nehän sen suurimman työn tekevät juoksun aikana. Pakaran treenaaminen unohdetaan usein, vaikka se nyt sattuu olemaan meidän suurin voimaatuottava lihaksemme juoksussa. Tämän alueen treenaaminen on niin monin eri tavoin hanurista, mutta siihen kannattaa silti kiinnittää huomiota. Jalkalihaksia treenatessa kannattaa pyrkiä tekemään mahdollisimman laajoja liikeratoja, jolloin lihakseen saadaan myös lisää liikkuvuutta. Näin toimitaan siis silloin, kun tehdään lihaskestävyystyyppistä treeniä, jolloin toistot on minimissään 15. Kun jalkoihin halutaan lisää voimaa, niin on tärkeää muistaa, että työtätekevä vaihe tehdään terävästi. Tämä koskee esimerkiksi jalkakyykyn ylösnousua, prässin työntämistä ja tällöin saadaan lihakselle/lihaksille nopeutta ja hermotusta kehittävää treeniä.


Harjoitusohjelma kuntosaliharjoitteluun:
   
Tämä harjoitusohjelma on lähinnä kuntosaliharjoittelua aloitteleville ja ideana on, että kuntosaliharjoittelu on juoksuharjoittelun tukena. (Lihaskestävyysharjoittelua)
       
Alkulämpö noin 10 minuuttia: hölkkä/crosstrainer + kevyt venyttely
       












Treenin loppuun noin 5-10 minuutin verryttely + venyttely. Venyttelyssä kannattaa huomioida se, että ennen treeniä suositellaan noin 5-10 sekunnin venytyksiä/lihas. Treenin jälkeen tehdään noin 20-30sekunnin venytyksiä.


Ideana tässä harjoitusohjelmassa on opettaa aloittelevalle kuntosali-/juoksuharrastajalle liikkeiden oikeat suoritustekniikat. Moninivelliikkeitä suositaan, joilloin saadaan nivelet liikkeelle ja harjoitus kohdistuu samanaikaisesti mahdollisimman moneen lihakseen.

Harjoittelija harjaantuessa voidaan hänelle tehdä ohjelma, josta löytyy monipuolisempia liikkeitä sekä myös näitä toiminnallisia liikkeitä, joiden avulla parannetaan mm. tasapainoa.

Tanelin palveluista voit kysellä lisää:
TT Sports & Training

Taneli Töyli
040-7258262


Näin tällä kertaa. Levätään ja uskaltaudutaan saleille.


keskiviikko 16. tammikuuta 2013



Nahkakuulan kiritettävänä

harjoittelua:
Lauantai-iltana jalkapalloa FC Jukolan kanssa (1 h)
Sunnuntai-iltana futsalia Ruutupaitojen ikämiesten kanssa (1h)
Tiistaiaamuna spinning (30 min.) ja päälle 6 km juoksumattoa
Tiistai-iltana futsalia FC Jukolan kanssa (1 h) ja 3 km palauttelevaa juoksentelua
Keskiviikkoaamuna 11 km juoksentelua autiossa Vaasassa (52 min.)

Viime päivien urheilutapahtumat ovat pyörineet lähinnä pallon ja moottoreiden ympärillä. Viikonloppu meni ylitöissä Rompanmäellä ja iltaisin potkittiin palloa, sen minkä jaksettiin. Parit lenkitkin olen ehtinyt juoksemaan pakkopullan maku suussani, kiristävä vanne päässäni ja valtaisa väsymys kehossani.

Tänään pääsin sängystä ylös klo 05.20 ja pienimuotoisten aamutoimien jälkeen jaksoin laahustaa 11 kilometriä mukavassa paukkupakkasessa. Lähdin matkaan tyhjällä vatsalla, sillä siten kuulemma polttaa rasvaa paremmin, mutta viime viikolla ilmestyneessä iltapäivälehdessä tämäkin väite kumottiin. Uusimpien tutkimuksien mukaan on kuulemma parempi lähteä lenkille vasta aamupalan jälkeen, jolloin laihtumisestakin tulee pysyvämpää. Sanomme siis hirvittävälle näläntunteelle hyvästit, mitä aamulenkkeihin tulee.

Aamun yksitoistakilometrinen pyrähdys meni 52 minuuttiin ja keskisyke pysyi PK1-alueella. Valtaosa treeneistä kannattaisi juosta juuri peruskestävyysalueella, joka on noin 60-70% maksimisykkeestä. Ihmiset juoksevat usein aivan liian kovaa omaan kuntoonsa nähden, jolloin lenkin maksimaalinen hyöty katoaa. Toki tämä on tällaista hifistelyä monille huvin vuoksi lenkkeileville, mutta mikäli pitää sykkeet kurissa, niin lenkilläkään ei väsähdä niin helposti ja juoksusta voi tulla nautinnollisempaa. 


Omia rajojaan tuntemattomille helpoin tapa maksimisykkeen selvittämiseksi on vähentää luvusta 220 oma ikänsä vuosissa ja täten saadaan suuntaa-antava maksimisyke. Tästäkin kaavasta lueskelin jostain, että naisille olisi sellainen laskukaava parempi, missä luvusta 206 vähennetään 80% omasta iästä. Naiset varmaan pitävät muutenkin siitä, että ikävuosia saa ja voi höylätä pois tarpeen sekä tilanteen mukaan.

Mikäli et halua tukeutua laskukaavoihin, niin voin lämpimästi suositella Mika Lehtosta, jolla on toimitiloissaan Gerbyssä Suomen parhaimpiin lukeutuva testilaboratorio. Sieltä saat alle satasen hintaan tarkat ja varmat tiedot sykealueistasi, jonka jälkeen pääset juoksentelemaan oikeilla sykealueilla ja kuntosi kohoaa yhtä mallikkaasti kuin asiat hoituvat Strömsössä. Gerbystä ei muuten ole pitkä matka tuonne hyväntuulisen onnistumisen Mekkaan, joten sinne voi vaikka suunnata lenkin merkeissä. Jos kiinnostuit mittauksista ja mittauttamisesta, niin Mikan saa parhaiten kiinni sähköpostilla
mika.lehtonen@enduranceforlife.fi.





 












Garminin palvelulla näet lenkiltä tarkemmat faktat (linkki)

Peruskestävyyden lisäksi puhutaan vauhtikestävyydestä sekä maksimikestävyydestä ja viime mainittuja tulee itse harjoitettua turhan vähän. Jalkapallossa tulee juostua enemmänkin näillä kynnyksillä, joten sieltä nämä harjoitukset tulevat ns. mukavamman kautta. Sykevyötä omistamattomille on olemassa helppo peruskaava. Mikäli pystyt puhumaan lenkin aikana ilman sen suurempaa tuskaa, niin silloin kehität peruskuntoa. Kun puhuminen vaikeutuu, niin ruvetaan pyörimään vauhtikestävyysalueella ja maksimikestävyysharjoitusta ei puolestaan jaksa kauaa kerralla tehdä.

Tällä kertaa näin. Sykitään.

torstai 10. tammikuuta 2013


Tihentäisinkö askeleitani?

Taas on saatu jotain aikaan…

Sunnuntai-ilta: bodypump (45 min.) & spinning (45 min.)
Maanantai-ilta: juoksu 10 km (50 min.) PK1
Tiistaiaamu: spinning (35 min.) & juoksumattoa (35 min./7 km)
Tiistai-ilta: futsal (60 min.) + 3 km palauttelevaa juoksua
Keskiviikkoaamu: kahvakuula, keskivartalojumppa & juoksu 6 km (kutakin 30min.)

Torstai-ilta: spinning (40min.) & juoksumattoa (35min/7 km)

Kroppakin alkaa hiljalleen heräilemään treenaamiseen ja juoksentelu onkin ollut päivä päivältä kevyemmän tuntuista. Lauantain pidemmältä lenkiltä sain pari matkamuistoa mustuneiden kynsien muodossa ja hetken sainkin taistella saadakseni kengät jalkaan. Tilanne parani, kun kynnenalusta lopulta sorkittiin ja kenties rakko puhkaistiin.

Maanantaiselle lenkillä tämä episodi muutti juoksutyyliäni sen verran, että askelluksestani tuli lyhyempää. Minulla on luonnostaan melkoisen harppova askel, joten nopeampi askellus on sinänsä suunta oikeaan päin. Oliko syy sitten muuttuneessa askelluksessa, mutta matkanteko ei tuntunut lainkaan pahalta ja sykekin pysyi yllättävän matalalla huolimatta sangen reippaasta matkavauhdista.

Viisaampien henkilöiden suusta olen kuullut, että 180 askelta minuutissa olisi optimaalinen tahti juoksijalle. Tämä ei varmastikaan ole kaikkien juoksijoiden optimilukema, vaan yksilöllistä vaihtelua lienee olemassa johtuen kehon mittasuhteista.

Oman askeltiheytensä saa selville hyvinkin yksinkertaisella tavalla. Laske lenkillä ollessasi puolen minuutin ajan toisen jalan askeleet ja kerro tuo lukema neljällä, niin tiedät askeltiheytesi. Omani on tavallisesti noin 160, mutta maanantainen lenkki meni erittäin kevyesti, vaikka otinkin 172 askelta minuutissa. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että juoksun tuntuessa helpolta ja rennolta ollaan saavutettu melko lailla optimaalinen askellus. Se onkin sitten toinen asia, että tuntuuko juoksu koskaan samanaikaisesti sekä helpolta että rennolta. Eräs oraakkeli kertoi juoksunautinnon olevan sitä hurmiollisempaa, mitä lähempänä askeltiheys on nollaa ;) No, meitä on moneen junaan ja monille eri askeltiheyksille.

Tästä jatketaan.

lauantai 5. tammikuuta 2013




Niskavilloille kyytiä



Ote tuntuisi pitävän ja niskavillat pöllyävät. Painokin putoaa eikä se johdu pelkästään vähentyneestä karvoituksesta. Sain itseäni, ainakin tilapäisesti, niskasta kiinni ja harjoittelu on tiivistynyt. Seuraavassa toteutunutta ohjelmistoa tiivistettynä…

28.12. pe: 12 kilometriä tuntiin keskisykkeellä 140
29.12. la: 11 kilometriä 56 minuuttiin keskisykkeellä 145
30.12. su: Botniahallin uumenissa alkuun 5 kilometriä jolkottelua. Sitten 7x400 metriä ja väleissä 100 metrin palautukset sykkeiden painuessa noin 90:een. Kuhunkin ratakierrosvetoon kului noin 75 sekuntia. Loppuun kuusi kierrosta eli melko tarkat 2400 metriä jolkottelua.
31.12. ma: 10 kilometriä kolottavilla kapuloilla. Yksittäinen kilometri vei noin viisi minuuttia
01.01. ti: viitisen kilometriä ja puolisen tuntia hidasta palauttelua karvaisen eläinystävän kanssa
02.01. ke: 16 kilometriä, 1h 20 min. ja keskimääräiseksi kilometrivauhdiksi 5 min.
03.01. to: terhakkaa kuntopyöräilyä 45 minuuttia ja jälkiruoaksi vartti juoksumattoa
04.01. pe: 16 kilometriä, 1h 20 min. ja keskimääräiseksi kilometrivauhdiksi 5 min.
05.01. la: alkuun verryttelyä, väliin 23 kilometriä 4,45:n keskimääräisellä kilometrivauhdilla, loppuunkin verryttely ja päälle maistuvan mainio yleistunnelma.


Olivatkohan nämä harjoitukset alku jonkun suuremman vaiko jälleen yksittäinen hörskötysvaihe ennen lamaannuttavaa romahdusta? Pelkään olevani enemmän aalto kuin kansallinen supersankari Alvar.

Havainto-osiossa on tällä kertaa hyvät ja huonot tarinansa. Negatiiviselle puolelle singahtaa omien pohkeitteni ja Botniahallin Mondo-pinnoitteen riitely. Siinä on sellainen kaksikko, jotka eivät tule toimeen keskenään ja vasta perjantaina alkoi kipu hellittämään viimeisimmän yhteenoton jäljiltä. Positiiviselle puolelle laitan ehdottomasti jälleen löytämäni saliharjoittelun ja siellä tempaistun spinning-rykäisyn. Tuo kolmevarttinen huojunta maiseman vaihtumatta oli harjoitteista heittämällä viikon rankin 45-minuuttinen. Ajankäytöstä kiinnostuneille kerrottakoon, että kuntopyörä alkoi saada kyytiä aamulla klo 05.15. Työkaveri oli tästä kaikesta kerrottuani kovin hämillään ja hän ehti lausumaan: “siihen aikaan voisi toki olla muutakin poljett… pohdittavaa kuin kunto sekä kalorit.”

Juostessa on taas tullut pientä vinkinpoikasta kummittelemaan. Tipsien kohde on etupäässä ollut lenkin loppupäässä, jolloin väsy jo painaa pientä kulkijaa. Juoksuasento rupeaa, ainakin itselläni, menemään pikkuhiljaa turhaan "istuma-asentoon" eli takapuoli tipahtaa, ryhti katoaa ja askelluksesta katoaa viimeisetkin kepeyden rippeet. Olen nyt loppuviikosta keskittynyt etenkin siihen, että napa pysyisi edessä, kun väsymys hakkaa jo ovea soitettuaan sitä ennen ovikelloa useamman kerran.

Alkuviikosta tämä tuli ihan luonnostaan, sillä joulupyhinä keskivartalon muokkaus oli onnistunut yllättävänkin hyvin. Olisin voinut vaikka lausahtaa, että: “ruumiini on temppelini ja temppelissäni on suuri kupoli.” Loppuviikosta oli kuitenkin mukava huomata treenin vaikutus kehonrakennustaiteeseen ja puntarinkin lukemista oli kadonnut numeroita 3½ kilon verran.

Yksinkertaistettuna voisin sanoa, että muutaman sadan metrin välein kannattaa miettiä omaa ryhtiä ja tarvittaessa korjata lantion asentoa työntämällä sitä eteenpäin. Askellus pysyy rullaavana ja matka taittuu huomattavasti kevyemmin. Myös katse kannattaa pitää noin 100 - 200 metrin päässä, mikäli juostaan tasaisella tiellä, koska näin ryhti pysyy helpommin oikeana. Mikäli katse putoaa omiin varpaisiin, niin ryhti on helpompi kadottaa ja takapuoli ajautuu huomaamatta pitkälle taakse. Juostessa ei siis kannata edetä leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä, vaan katse kannattaa suunnata kohti parempaa tulevaisuutta. Ruokavalion muutos poisti popkornit, joten sallikaamme edes kornit ajatelmat :)


Himanka 5.1. aamulenkin maisemaa, kyllä kelpasi.
Lopuksi tunnelmoimme lauantain pitkän aamulenkin muistolla. Lenkki sujui kyllä todella helposti ja eteneminen putosi kirkkaasti alle viiden minuutin kilometrivauhdiksi sykkeen pysyessä silti PK-alueella. 

Kyllä se tästä lähtee!!


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Yöjuoksut



Uusi vuosi tuo uudet kujeet, mutta uutena vuotena myös juostaan. Vuoden vaihtuessa on tapana juosta öisin ja kääntää uusi lehti. Juostavalla matkalla on aina maalinsa, mutta myös taivallettavalla matkalla on oma tärkeä merkityksensä. Tuo merkitys vaihtelee sekä kasvaa eri vaiheiden myllerryksessä ja yöjuoksija on siinä mukana.

Tarhaikäisenä sitä pystyisi jo juoksemaan itsekin, mutta vanhempien turva on tärkeämpi. Silloin sitä keskittyy imemään vaikutteita ja olemaan kannatusjoukoissa. Yöjuoksuissa tärkeintä ovat näyttävät ilotulitukset, mikäli sitä jaksaa valvoa kalenterin vaihtoon asti. Kestävyys ei ole vielä kovinkaan vahvalla pohjalla, mutta pohjatyö on aloitettu.

Ala-asteikäisenä otetaan ensimmäiset omat askeleet ja yöjuoksuissa on jo lievää tekemisen meininkiä. Taskuja saattaa polttaa muutamat papattimatot sekä tykkärit ja niitä tuhotaan alkuillasta samalla räjähtävyydellä kuin Jamaikan sprintterit tekevät omaa hommaansa. Kestävyys ei kuitenkaan vielä kanna mahdottoman pitkälle ja lopulta uni poimii nämä ruudinhajuiset urhokkaat yöjuoksijat.

Teini-iässä yöjuoksu saatetaan nähdä kiivaana kilpailuna ja tietty puute harkintakyvyssä saattaa näyttäytyä ikävinäkin tempauksina oman taivalluksen kustannuksella. Kuvitteellinen vastustaja voi mahdollisesti herätä kunnolla uuteen kalenterivuoteen räjähtäneen postilaatikon äärestä ja tuholaiset ovat poistuneet pakoon vastuuta jo aikoja sitten.

Täysi-ikäisyyden painaessa päälle yöjuoksijan mielenkiinto kääntyy yleensä perässäjuoksemiseen. Muiden sarjojen edustajat ovat yhtäkkiä äärimmäisen mielenkiintoisia ja heitä jahdataan reitistä välittämättä. Välillä käy niin onnellisesti, että sitä tavoittaa toisen sarjan edustajan, mutta maaliin onkin sitten vaikeampi löytää.

Yöjuoksijakin kypsyy ja saattaa löytää oman lenkkikumppaninsa, kunhan yöjuoksujen harhareittejä on tarvottu riittävästi. Varsinainen kipittäminen saattaa vähentyä merkittävästikin, sillä kumppanin kanssa on tehtävä sinänsä tärkeää oheisharjoittelua. Yöjuoksija alkaa hiljalleen ymmärtää, että tuleva matka on myös yhteinen ponnistus.

Yöjuoksija on lopulta kasvanut aikuiseksi ja hänellä on tavoite. Tavoite on kauempana kuin yksikään yöjuoksu ja sitä varten täytyy panostaa. Yöjuoksija tietää, ettei hän ole yksin, mutta suoritus on tehtävä yksin. Sitä ennen hän tarvitsee tahdonvoimaa sekä ennen kaikkea tukea ja hyväksyntää läheisiltään. Yöjuoksun merkitys on muuttunut, mutta niin on yöjuoksijakin.




Melkoinen "yöjuoksija" ilmestyi tinastakin


PS: tässäkin vuodenvaihteessa järjestettiin useita perinteisiä yöjuoksuja. Ne ovat äärimmäisen hienoja tapahtumia, mutta itse valitsin tällä kertaa yhdessäolon lähimmäisten kanssa. Ja eihän tuossa edes ollut mitään mietittävää, sillä sinänsä hienot yöjuoksut eivät pärjää alkuunkaan sille, kun näkee lasten nautinnon ilotulitusten keskellä. Kevätkesän maraton onkin sitten toinen juttu…