Nostettavia massoja ja laskettavia sykkeitä

Tätä “terveellisempää” elämää on nyt takana puolisentoista viikkoa ja elopainoon on ilmaantunut kaksi lisäkiloa. Aamupainoni oli vielä viime viikolla noin 83 kg, mutta viimeisimmät mittaukset antoivat lukemaksi 85 kg. Samaan ajanjaksoon on kuulunut noin sata kipitettyä kilometriä, joten energiansaantini on ollut vähintäänkin riittävää.

Painonnousuni ei ole mikään ihme, jos ajattelee hivenen viime aikojen mutustelua. Jos olisin taipuvainen etsimään syyllisiä muualta, niin osoittaisin sormella vuodenaikaa sekä päivittäistavarakauppajärjestelmää. Tähän aikaan vuodesta lähimyymälät rakentavat tiloihinsa seireenimäisiä herkkuvuoria, joita tällainen matalamman vastustuskyvyn kanssa operoiva vaeltaja ei yksinkertaisesti pysty vastustamaan. Maratoniin on onneksi aikaa ja karkkilakon ehtii aloittamaan vaikka useamminkin. Yritän lisäksi pitää mielessäni tuntemani viisastelijan ohjeen: “Se, mikä ei kassakuittiin piirry, ei myöskään vyötärölle siirry”.

Juoksuharrastuksen kannalta voi kerrankin kiitellä säätä ikuisen marinan sijaan. Viime päivinä on vielä iltaisinkin ollut suhteellisen lämmintä ja juoksutakin alla on pärjännyt pelkällä pitkähihaisella aluspaidalla. Lenkille lähtiessään kannattaa muutenkin panostaa pukeutumiseen eikä ainakaan pukea päällensä liikaa. Kerrospukeutumista kannattaa suosia ja vaatteiden pitää olla hengittäviä. Tekniset alusasut ovat nykyään todella hyviä ja sellaisiin panostamalla saa lenkkiin lisänautintoa, mikäli se nyt kussakin tapauksessa on mahdollista ;)

Toinen tärkeä asia on se, että lenkille lähtiessä alkuverryttelyt tehdään matalalla sykkeellä ja tarpeeksi hitaasti. Tällä tavoin saadaan verenkierto toimimaan. Mikäli juokseminen aloitetaan liian rajulla vauhdilla/sykkeillä, niin ääreisverenkierto ei pääse mukaan ja sydämen pumppausteho riittää ainoastaan isoille lihaksille. Tämän johdosta esimerkiksi sormet saattavat kylmettyä lenkin edetessä.

Tärkeää on tehdä myös loppuverryttely mahdollisimman alhaisella sykkeellä. Lenkin lopussa kannattaa pudottaa syke alas viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi ja vaikkapa vaan kävellä. Tällä konstilla saadaan puolitettua lenkin aikana tulleet maitohapot elimistöstä. Voin myöntää, että alku- ja loppuverryttelyt menevät itselläkin välillä ohitse ja ne kuuluvat venyttelyn kanssa samaan kategoriaan. Ne olisi opeteltava tekemään, mikäli aion kehittyä ja pysäyttää kellot nopeammin. Kiertämätön veri sekä maitohappoinen & venyttämätön lihas eivät miestä kuljeta, ainakaan kehityksen kivitiellä.

Niin alku- ja loppuvauhdeissa, venyttelyn välttelyssä sekä herkuissa - kohtuus kaikessa!