keskiviikko 14. marraskuuta 2012



Se olisi ensimmäinen viikko tätä hulluttelua kohta puolivälissä. Maanantaina aloitettiin "varovaisesti" 20 kilometrin yhteislenkillä. Kavereiden kanssa juostessa kilometrejä tulee yllättävänkin helposti ja matka taittuu mukavasti kuulumisia vaihdellessa. Ajan löytäminen näinkin pitkälle lenkille on aina oma haasteensa ja tältäkin lenkiltä kotiuduttiin vasta lähempänä yhtätoista. Vaihtoehtonahan olisi ollut sohva ja TV:stä Suomen uuden huippumallin valinta, mutta en kadu päätöstäni. Fiilis oli mahtava, kun lenkin jälkeen pääsi lämpimään suihkuun, jota sitten seurasi siirtyminen suorinta reittiä sänkyyn käymättä lähtöruudun kautta. Unikin tulee todella helposti, kun on juoksennellut ulkoilmassa parisen tuntia.

Yllättäen venyttelyt taisi taas kerran maanantain lenkin jälkeen "unohtua" ja tiistaiaamupäivä menikin nilkuttaessa pitkin Rompan käytäviä. Illalla olikin sitten ensimmäiset huikeiden poikien palloharjoitukset ja yhdistin siihen samaan noin 7 kilometrin pyrähdyksen edestakaisin hallille. Tämä on ainut kerta viikosta, kun saan tehdä harjoituksen ns. ihmisten aikaan ja kyllä sen askeleita ottaessa huomaakin, kuinka maisema vaihtuu yllättävän kevyesti. Hallille juostessa kiinnitin taas kerran huomiota vastaantulevien lenkkeilijöiden juoksutyyleihin. Itsellänikin on vielä hyvin paljon opittavaa juoksutekniikassa, mutta tässä ainakin yksi vinkki, johon juostessa voi kiinnittää huomiota…
Vartalon liike: koeta saada kaikki turha sivuttaisliike pois. Kun juokset, niin pyri siihen, että kaikki liikkeesi suuntautuisivat eteenpäin. Esimerkiksi kädet heiluvat monilla vastaantulevilla lenkkeilijöillä sinne tänne sivuttaissuunnassa. Keskity seuraavan kerran lenkille lähtiessäsi siihen, että kätesi olisivat 90 asteen kulmassa ja liikkuisivat vain edestakaisin vartalon vierellä. Eivät esimerkiksi vatsan edessä, jolloin liike suuntautuu sivuille ja energiaa kuluu turhaan. Mikäli kädet eivät toimi juostessa, niin eivät toimi jalatkaan ja näin se vain on. Sama pätee kaikkiin ruumiinosiin ja vaikka kuinka huvittaisi keikutella takapuolta puolelta toiselle, niin matkantekoa se ei helpota, mikäli tarkoituksena on taivaltaa eteenpäin.

Kaikillahan on oma synnynnäinen tekniikkansa, jota ei kannata eikä kokonaan pystykään muuttamaan. Omalta osaltani voin kuitenkin sanoa, että esimerkiksi panostaminen juuri käsien liikkeeseen toi huomattavan helpotuksen varsinkin lenkkien loppupuolelle. 


Nyt kotitöitä, palataan..


 Seuraava haaste jalkapallon parissa?? 
Ehkä joskus saan vielä pukea päällekkin asti tuon perinteikkään paidan...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti