perjantai 28. joulukuuta 2012

 

Saisiko olla Lenkki(ä)


Lenkistä puhuttaessa tulee tällä hetkellä mieleen ainoastaan se jääkaapista löytyvä ja ruokaympyrän vihannespuolelle kuuluva elintarvike. Viimeinen kuukausi on nimittäin mennyt aivan penkin alle tai kuin rantojen mies veneensä alle talvikaudeksi. Osaltaan elämän tärkeämmät asiat ovat vieneet kaiken ajan ja energian, mutta toisaalta mielenkiintokin on heilahtanut pahasti sohvan puolelle. TV-leffat kera sipsipussien ovat vieneet pakkaslenkkejä viime aikoina kuin litran mittaa. 


Hälytyskellojen pitäisi jo kilkattaa kovaa tässä vaiheessa, kun motivaatio on tätä luokkaa. Tässä olemme varmaan löytäneet yhden syyn, miksi eri lajien huiput ovat aina sen selvän välimatkan päässä. Jokainen ihminen tarvitsee tietyn levon kehittyäkseen, mutta minulla se tarkoittaa totaalista retkahtamista. Syömisen suhteen katoaa kaikki kontrolli ja urheilu unohtuu tyystin sekä kaikin eri tavoin. Toisaalta välillä mennään urheilun suhteen vähän turhankin tosissaan, panostukset sekä painostukset ovat sillä saralla, kunnes tuuli taas aikanaan kääntyy. Onnekseni tuo panostus urheiluun on vielä voitolla, kun asiaa tarkastelee hivenen pidemmältä ajanjaksolta. Pitäisi löytää se tietty tasapaino kaikkeen, koska olen suoraan sanoen luokattoman huono kulkemaan kultaista keskitietä. Olen joko ohituskaistalla kaasu pohjassa tai levähdyspaikalla sokeripiknikillä. Lähipiiristä löytyvä itseoppinut kansanparantaja kutsuu tilaani sohvaperunamaisuus-
sähköjänismäisyydeksi.
 

No, nyt on tullut aika panostamisen! Uuden vuoden lupauksenkin ehdin tekemään ja makeiset saavat jäädä kaupan hyllylle, kunnes maraton on kipitettynä. Kotona lupaukseni sai aikaan epäuskoa, rehevän hersyvää merimiesnaurua ja kommentteja tyyliin: “koettaisit nyt alkuun selvitä yhdestä päivästä.” Jätän kohtaamani reaktiot omaan arvoonsa.
   
Heti alkuvuodesta on luvassa myös parin viikon laihdutusoperaatio, jonka aikana pitäisi poistaa elopainostani ainakin viisi kiloa ja tästä turinoin todennäköisesti enemmänkin toisella viikolla. Ensi viikolla olisi tarkoitus hakea salikorttikin ja antaa sillekin touhulle taas pitkästä aikaa mahdollisuus. Suunnitelmat ovat jälleen kerran suuria, mutta toivottavasti teot vastaavat tällä kertaa huutoon.

Tänään vetäisen iltalenkin tai se on jokaiselle lukijalle kierros seuraavalla kerralla, kun paikallisessa tanssiravintolassa tavataan! Tahtoisin vielä painottaa vääräleuoille, että tarkoitetussa iltalenkissä on tällä kertaa kyse on fyysisestä harjoitteesta, ei siitä ruokaympyrän vihanneksesta.

Nyt vilkku päälle, kakkosta silmään, ukko ohituskaistalle ja lenkille. Palataan asiaan, kunhan tinat on valettu.
 
 

2 kommenttia:

  1. reps...ihana huomata,että muutki joutuu ottaa pikkutaukoja sokeripiknikillä. Kuulostaa liiankin tutulta tämmönen homma. Toisaalta,jos tavotteet on asetettu, ni eiku vaan niitä kohti :)

    VastaaPoista
  2. Joo, tämä viime aikainen elämä on ollut yhtä piknikkiä valitettavasti. Nyt onneksi jo viitenä päivänä putkeen saanu itsensä sohvalta lenkille, joten kyllä tämä tästä.

    VastaaPoista