perjantai 31. lokakuuta 2014
torstai 23. lokakuuta 2014
No fear - Ei tekosyitä!
Taas on tullut aika tämän tylsän, ärsyttävän, mukaansatempaavan ja rakastettavan harrastuksen. Apuja on taas kyselty ja tällä kertaa niistä voisi olla hyötyäkin, jos vain itse niitä kykenen toteuttelemaan. Jälleen kerran veisaan siis samaa virttä, mutta tässä on taas tullut vuosi mittariin lisää ja ehkäpä sitä jotain on sitten oppinutkin… No tuskinpa, mutta eipä tässä ikuisesti juosta, joten kyllähän noita vinkkejä olisi varmaan syytä kuunnella. Omin avuin tässä on kuitenkin neljä maratonia juostu ja melko vaihtelevat ovat tuntemukset maratonin aikana olleet.
2011 Tukholmassa meni maratonneitsyys. Aika kului 3.16 ja matkasta jäi hyvä maku. Sytytti kipinän.
2012 Riika. Kaikki osui kohdalleen ensimmäisellä Latvian matkalla. Aikaa kului tällä kertaa 2.57 ja maalissa tuntui, että nopeampikin aika olisi saattanut olla saavutettavissa. Tuollaiseen loppuaikaan kipitettiin pääasiassa nelikilometrisillä lenkeillä kahteen otteeseen päivässä ja viikkokilometrien olleessa parhaimmillaankin juuri ja juuri yli 50 km. Tuon lisäksi nahkakuulaa tuli jahdattua parisen kertaa viikossa.
2013 Riikan romahdus ja keskeytys. Kilometrejä harjoituksissa määrällisesti enemmän kuin edellisvuonna, mutta eipä se näkynyt missään. Matkantekoa ei myöskään auttanut jalkapallossa viikkoa ennen maratonia räjähtänyt nilkka. Pojan syntymä ja sitä seuranneet valvotut kuukaudetkin saattoivat hieman vaikuttaa.
2014 Riika. Ennakkovalmistautumiset olivat varmasti paremmat kuin aiemmin tekemäni. Siitä huolimatta kokemus oli ehdottomasti kauheinta, mitä juostessa on tullut koettua. Kroppa ei kestänyt ja viimeinen kymppi rämmittiin koko ylävartalo krampissa. Hengittäminen oli hyvinkin vaivalloista ja juomisesta ei tarvinnut haaveillakaan. Aika 3.00.10.
Eli mitäs noista opittiin… jalkapallo kieltolistalle maratonia edeltäväksi viikoksi, enemmän juoksukilometrejä eikä lihashuoltoa kannata unohtaa. Joku treeniohjelmakin voisi olla tarpeen, jotta tulisi juostua monipuolisemmin. Ja tietenkin lastenteon viimeinen vaihe kannattaa unohtaa samalta keväältä (kuten myös ihan noin muutenkin)...
Taas kuitenkin mennään! Riikan maratonille on jälleen kerran ilmoittauduttu Ruutupaitojen juoksujaoston kanssa. Hieno, raskas ja pitkä matka on edessä ennen kuin taas seisoskellaan lähtöviivalla numerolappu rinnassa. Kaikki on kuitenkin sen arvoista! Tällä kertaa ei käytetä tekosyitä, nyt nautitaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)