perjantai 28. joulukuuta 2012

 

Saisiko olla Lenkki(ä)


Lenkistä puhuttaessa tulee tällä hetkellä mieleen ainoastaan se jääkaapista löytyvä ja ruokaympyrän vihannespuolelle kuuluva elintarvike. Viimeinen kuukausi on nimittäin mennyt aivan penkin alle tai kuin rantojen mies veneensä alle talvikaudeksi. Osaltaan elämän tärkeämmät asiat ovat vieneet kaiken ajan ja energian, mutta toisaalta mielenkiintokin on heilahtanut pahasti sohvan puolelle. TV-leffat kera sipsipussien ovat vieneet pakkaslenkkejä viime aikoina kuin litran mittaa. 


Hälytyskellojen pitäisi jo kilkattaa kovaa tässä vaiheessa, kun motivaatio on tätä luokkaa. Tässä olemme varmaan löytäneet yhden syyn, miksi eri lajien huiput ovat aina sen selvän välimatkan päässä. Jokainen ihminen tarvitsee tietyn levon kehittyäkseen, mutta minulla se tarkoittaa totaalista retkahtamista. Syömisen suhteen katoaa kaikki kontrolli ja urheilu unohtuu tyystin sekä kaikin eri tavoin. Toisaalta välillä mennään urheilun suhteen vähän turhankin tosissaan, panostukset sekä painostukset ovat sillä saralla, kunnes tuuli taas aikanaan kääntyy. Onnekseni tuo panostus urheiluun on vielä voitolla, kun asiaa tarkastelee hivenen pidemmältä ajanjaksolta. Pitäisi löytää se tietty tasapaino kaikkeen, koska olen suoraan sanoen luokattoman huono kulkemaan kultaista keskitietä. Olen joko ohituskaistalla kaasu pohjassa tai levähdyspaikalla sokeripiknikillä. Lähipiiristä löytyvä itseoppinut kansanparantaja kutsuu tilaani sohvaperunamaisuus-
sähköjänismäisyydeksi.
 

No, nyt on tullut aika panostamisen! Uuden vuoden lupauksenkin ehdin tekemään ja makeiset saavat jäädä kaupan hyllylle, kunnes maraton on kipitettynä. Kotona lupaukseni sai aikaan epäuskoa, rehevän hersyvää merimiesnaurua ja kommentteja tyyliin: “koettaisit nyt alkuun selvitä yhdestä päivästä.” Jätän kohtaamani reaktiot omaan arvoonsa.
   
Heti alkuvuodesta on luvassa myös parin viikon laihdutusoperaatio, jonka aikana pitäisi poistaa elopainostani ainakin viisi kiloa ja tästä turinoin todennäköisesti enemmänkin toisella viikolla. Ensi viikolla olisi tarkoitus hakea salikorttikin ja antaa sillekin touhulle taas pitkästä aikaa mahdollisuus. Suunnitelmat ovat jälleen kerran suuria, mutta toivottavasti teot vastaavat tällä kertaa huutoon.

Tänään vetäisen iltalenkin tai se on jokaiselle lukijalle kierros seuraavalla kerralla, kun paikallisessa tanssiravintolassa tavataan! Tahtoisin vielä painottaa vääräleuoille, että tarkoitetussa iltalenkissä on tällä kertaa kyse on fyysisestä harjoitteesta, ei siitä ruokaympyrän vihanneksesta.

Nyt vilkku päälle, kakkosta silmään, ukko ohituskaistalle ja lenkille. Palataan asiaan, kunhan tinat on valettu.
 
 

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

 

Vain elämää


Viime viikot ovat olleet töiden takia semmoistakin pyöritystä, ettei lenkkipolkuja paljoa ole ehtinyt ajattelemaan. Puolitosissaanhan tässä nyt onneksi mennään eikä se tappaisi, mikäli tavoite jäisi saavuttamatta, mutta harmitus olisi varmasti valtaisa. Päätös on nyt tehty ja Riika kutsuu toukokuun yhdeksäntenätoista päivänä. Vuodenvaihteen jälkeen ehtisi oikeastaan vetämään nelisen kuukautta kovempaa treeniä, joten ei tämä urakka liian helpolta kuulosta. Selittely sentään näyttää sujuvan, ainakin paremmin kuin treenaaminen.


Maanantaina ehdin/jaksoin pitkästä aikaa löntystellä 11 kilometriä ja illan kattaukseen oli ujutettu myös muutamia loikkaharjoituksia. Ihan mukavaa oli, kun taukoakin oli ehtinyt kertymään edellisestä lenkistä. Mukavuuteen toi oman lisänsä joululahjaostoksilta käteen jääneet nastalenkkarit. Ei ollut turhaa sutimista ja jalatkin pysyivät koko matkan kuivina. 




Juoksunautinto ei nyt sinänsä aivan noussut normaalien lenkkareiden tasolle ja kenkien jäykkyys sekä lestin koko olivat varmasti ne suurimmat muutokset normitossuihin. Suosittelen joka tapauksessa nastalenkkareita lahjasäkkiin, mikäli liukkaiden kelien lenkkeily houkuttelee eikä juoksukansan omia pitopohjia vielä löydy henkilökohtaisesta varustevalikoimasta.

Tiistaina sitten pääsin pitkästä aikaa juoksentelemaan pallon perään ja siihen päälle nautiskelin kahdeksan kilometrin hidastempoisen lenkin. Kyllä tuo lämpimän salin pelailu joukkuekavereiden kera osaakin olla mukavaa vaihtelua yksinäisiin lenkkeihin. Pääsin lisäksi osalliseksi kolmentoista sekunnin mittaiseen jouluaiheiseen lyhytelokuvaan ja tuo ällistyttävä spektaakkeli oli kuulemma huikeiden poikien eniten harjoittelema kuvio, koskaan. Ohjaaja kertoi vuorosanat hämmentyneille pelureille kahdesti ja sitten mentiin.
Tunnin mittaisen pelailun jälkeen sai taas kerran huomata, että lisääntyvä ikä ei ainakaan lisää kiintymystäni koviin alustoihin. Tämä päivä onkin mennyt varsin epärytmisesti tallustellen, jota joku voisi konkkaamiseksikin kutsua. 

Harhautusarsenaalini on aina ollut sangen niukka, joten juoksuvoimaan on joutunut luottamaan. Niin saattaa käydä tänäkin iltana, mikäli metsänvartija osuu näkökenttään. Joulukuusi olisi siis hankittava, mutta miten… Keinoja on monia ja ainakin aloitan yleisesti hyväksytyillä keinoilla :)

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

 

Vuorokauden sietämätön lyhyys


Tavoitteet juoksun saralla vaatisivat harjoittelua, mutta kalenterista loppuu tila ja aika. Työt menevät tällä hetkellä jatkuvasti yliajalle, perheen kanssa on omat tehtävänsä ja lopun aikaa riivaavat taudit. Mielikuva- tai oikeastaan mielihyväharjoittelu on ainoa, mitä olen päässyt tekemään, mutta on siinäkin haittansa. Tuo kyseinen harjoittelu alkaa näkyä vyötäröllä eikä jääkaapin ja sohvan välillä tapahtuvaa liikuntaa voi oikein intervallitreeniksikään kutsua. Tai voisi, mutta noin alhaisilla sykkeillä ja massiivisilla palautusajoilla urheilullinen kehitys jäänee varsin vaatimattomaksi.


Jalkapallon piti tuoda tasapainoa yksinäiseen kirmailuun, mutta niin vain sekin on jäänyt vähiin. Kauden avausvuorolle tuli ehdittyä, mutta sen jälkeen on ollut kaikenlaista estettä. Ei sitä palloilua olisi tässä vaiheessa kuin tunnin viikossa, mutta sekin tuntuu jäävän muun alle. Uuden joukkueen pelityylissäkin olisi omaksuttavaa, sillä ohjeistuksen mukaan tarkoitus olisi pelata mahdollisimman staattisesti ja välillä käydä sähäkästi iskemässä maali. Saapa nähdä, miten kaltaiseni maratondiesel istuu pelisysteemiin, jossa tarkoituksena olisi antaa vastustajan tehdä työt ja itse iskeä maalit kuin salamat kirkkaalta taivaalta.

No yhtä kaikki, blogin nimi ei ole tähän mennessä vielä kertaakaan tuntunut näin osuvalta kuin nyt. Pitäisi ehtiä harjoitella, jotta tavoiteaika on mielekäs, mutta elämän muut osa-alueet täyttävät vuorokauteni velvollisuuksilla, tehtävillä ja muilla ohjelmanumeroilla. Täytän itse ainoastaan navantakaista säiliötä ja se tulee kostautumaan jatkossa.

Blogin päivittäminen on sekin jäänyt väliin, sillä aika ja aiheet ovat olleet vähissä silläkin saralla. Nyt ollaan ahtaalla, mutta kujanjuoksuni jatkuu.

torstai 6. joulukuuta 2012

 

Pulsseja, puuta & pakkastorjuntaa


Maanantaina tuli juostua parisen tuntia kirpeässä viidentoista asteen pakkasessa. Ohuehkon juoksutakin alta löytyi vain pari pitkähihaista aluspaitaa, mutta silti tarkenin ihan hyvin. Alussa juostiin 5 minuutin kilometrivauhtia ja puolivälissä taivalta rykäistiin 10x500 metrin mäkivetoa. Sykkeet olivat ylimmillään noin 160 ja ennen uutta vetoa 95. Mikäli omistaa sykemittarin, niin kannattaa tarkkailla sykettä ja palautumiseen käytettyä aikaa. Pulssin on syytä laskea mahdollisimman lähelle sataa (100), koska muuten harjoituksesta tulee liian raskas keholle ja intervallityyppisten harjoitusten hyöty pienenee. Tai ainakin näin isot pojat ovat kertoneet.

Tiistaina jalat tuntuivat taas melkoisilta puupölkyiltä eikä puuta koputtaessa tarvinnutkaan automaattisesti tavoitella päänuppia. Sen verran yläkerrankin lahoavasta materiaalista onneksi irtosi ideaa, että kävin illalla jolkottelemassa viitisentoista kilometriä leppoisaa palautteluvauhtia. Sohvaperunan toiminta- ja liikemallien apinointi ei ole palautumisen kannalta lainkaan järkevää, mikäli edellisenä päivänä on tehnyt pitkän ja raskaan treenin. Hidasvauhtinen ja lyhyehkö lenkki tekee palautumiselle ihmeitä, suosittelen kokeilemaan.

Itse lenkiltä jäi mieleen lähinnä sellainen havainto, että talvikeleihin suunniteltujen alusasujen käyttö on vähintäänkin järkevää, mikäli on vielä ajatellut hankkivansa penikoita muuallekin kuin alaraajoihin. Myöskään toisen käden pysyvä sijoittaminen jalkovälin suojaksi ei ole juoksuteknisesti se kaikkein paras tapa, mikä tulikin omakohtaisesti todettua.

Mukavaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

maanantai 3. joulukuuta 2012

 

Raskaita päiviä

 

Jahas, se olisi taas viikko kulunut ja eteenpäin ei todellakaan olla menty. Sairastelu pilasi viime viikonkin totaalisesti, mutta ehkäpä tuo pakollinen lepo teki pelkästään hyvää raskaan syksyn jälkeen. Onneksi nyt on vain kolmen päivän viikko töiden suhteen ja loppuviikosta olisi sitten tarkoitus lähteä perheen kera seilaamaan kohti Tukholmaa. 
 
Tänään pitäisi taas pitkästä aikaa saada itsensä ulos ja lenkille. Viidentoista asteen pakkanen ei nyt sinänsä fiilistä kovin huikeaksi nosta, mutta toisaalta se on tekosyy muiden joukossa. Kovalla pakkasella kannattaa pitää vauhti suht’ hiljaisena, sillä lämmönsäätely pyrkii pitämään hikoilevaa kehoa lämpimänä ja samalla energiaa palaa lihastyöskentelyyn. Tästä syystä liian kovalla vauhdilla voi saada kulutettua kehon energiat loppuun normaalia helpommin. Ylipukeutumista kannattaa välttää kovillakin pakkasilla ja lisätä vain kerroksia, niin kyllä sitä tarkenee. Viidentoista kilometrin hidas lenkki, Kaija Koota korvissa ja lopuksi saunaan - toimii.



Viime viikko jäi muutenkin mieleen erittäin ikävänä. Kummitädilläni todettiin vakava sairaus vain kolme kuukautta sitten ja jo eilen hän nukkui pois. Tuollaiset asiat pistävät aina miettimään, että kuinka vähän sitä osaakaan arvostaa terveyttään ja jok’ikistä päivää, jonka täällä saa viettää.


Lepää rauhassa Minna.