Arvoisa lukija,

tämä on uunituore blogini, jota seuraamalla voit kenties päästä sisälle varsin ohjelmantäytteiseen elämääni. Blogin painopiste on juoksuharrastuksessa, mihin elämän muut osa-alueet asettavat reunaehtonsa. Koetan kirjoittamalla saada avattua teille elämääni, jossa pitäisi pystyä tasapainoilemaan niin perheen, työn kuin tavoitteellisen urheilunkin kanssa ystäviä sekä muita harrastuksia unohtamatta.

Elämääni kuuluu tällä hetkellä kaksi tytärtä sekä vaimo, joka kodinhoidon ohella käy iltakoulua muutamana iltana viikossa. Tulevana keväänä perheemme saa uuden jäsenen, joten vilskettä riittää silläkin rintamalla. Perhe ja koti ovat itselleni tärkeitä ja sillä saralla kaikki onkin niin hyvin kuin vain olla voi. Saman katon alla asuvilta tullee toivottavasti samankaltaiset vastaukset, vaikka olenkin kimpoilukyvystäni johtuen välillä varsin haastava tapaus.

Elämääni tuovat lisämaustetta erilaiset haasteet ja varsinkin liikunnalliset viritykset. Jalkapalloa olen pelannut 25 vuotta ja harrastanut siinä sivussa kaikenlaista muutakin, mihin nyt vain on mukaan pyydetty. Uskon, että en paljoa valehtele, mikäli sanon olevani liikunnallisesti lahjakas. Toki teen myös kaiken aina sata lasissa enkä halua jättää itselleni mahdollisuutta epäonnistua. Kotona tämä asenne aiheuttaa ajoittaista kitkaa ja tämän toki ymmärrän. En kuitenkaan pysty lähtemään mukaan mihinkään, mikäli en anna kaikkeani joukkueelle tai juostessa jätä lenkille niitä voimavaroja, joita kropastani sillä hetkellä löytyy. Tarvitsen haasteita ja haluan etsiä rajojani. Juostessa rajoja on mahdollista etsiä kauempaakin kuin vaikka jalkapallossa, sillä vihreällä veralla olet kahlittu toisten piirtämien kalkkisten rajojen sisään. No yhtä kaikki, kaipaan siis haasteita, rajojen etsintää ja nyt sitä janoa sammutetaan panostamalla juoksuun. Kodin, perheen ja urheiluun heittäytymisen yhteensovittaminen on välillä työlästä, mutta tarvitsen noita kaikkia.

Työni pyrin aina tekemään kunnolla ja se menee tärkeysjärjestyksessä urheilun edelle. Tällä hetkellä työ on tavallaan kilpasilla jopa kodin kanssa, sillä elämme palkallani ja se vaatii välillä aika paljon. Rahalla on aikaansaatu elämäntyyli, jonka ylläpitäminen vaatii uhrauksia ja venymistä sekä kotiväeltä että ainoalta työssäkävijältä. Tässäkin, kuten monessa muussakin asiassa, täytyy vain löytää sopiva tasapaino ja ainakin vielä se on onnistunut.

Urheiluun palataksemme voin kertoa viimeisimmästä tempauksesta, jossa olin mukana. Kyseessä oli MTV3:n Voittajajoukkue ja joukkueemme voitti koko turnauksen. Palkinnoksi joukkueemme sai Suomen TV-historian suurimman takuupotin 55555 euroa ja Leet:n SM-kullat. Jalkapallon taasen jätän ylemmillä tasoilla, mutta eihän siitä kokonaan irti pääse. Aika näyttää, mitä sillä saralla tulee tapahtumaan…

Hiljalleen tarinassa on juoksunkin vuoro, sillä sehän tulee olemaan blogin painopiste. Pitemmätkin matkat ovat aina sujuneet varsin mallikkaasti, vaikka 182 senttimetrin varteen tarttunut 85 kilogramman elopaino ei ole mitenkään ihanteellinen määrä. Onnistuin jo tänä vuonna alittamaan kolmen tunnin rajan, kun Riikan maraton taittui ajassa 2.57. Tuolla ajalla olin kisan paras pohjoismaalainen juoksija ja kokonaissijoitukseksi tuli 35.. Lähtökohdat ovat tällaiset, sillä olen ollut kiinnostunut juoksemista vasta parisen vuotta. Harjoittelu on oikeastaan ollut kovin vaatimatonta, sillä viiden kilometrin työmatkan taivaltaminen juoksemalla ei nyt varsinaisesti ole kovan luokan valmentautumista.

Olen nyt päättänyt harjoitella lailla oikeiden maratoonareiden ja katsoa, että mihin se riittää. Matkan varrella on varmasti luvassa taas kerran päätöntä harjoittelua hyvine ja huonoine ratkaisuineen. Optimaalista juoksupainoa etsittäneen omituisilla laihdutuskuureilla, joiden vastapainoksi voi välillä vaikka tyhjentää kaapit siirtämällä ruokatarpeet niin sanotusti tuulensuojaan. Tasapainoa haeskellaan myös tukijoukkojen kanssa, sillä joidenkin päivien kahta lenkkiä ei niin vain soviteta muutenkin pursuavaan kalenteriin.

Tavoitteita pitää olla ja niistä ensimmäinen tulisi vastaan kesäkuussa Tukholmassa. Tarkoituksena olisi painella länsinaapurissa maraton hitaimmillaan aikaan 2.48, joka tuntuu lähtökohtaisesti varsin passelilta tavoitteelta. Juoksutaustaa ei toki ole kovinkaan paljon ja tuohon aikaan pääseminen tarkoittaisi käytännössä samaa kuin kipittäisi peräjälkeen 14 Cooperin testiä 3000 metrin vauhdilla.

Tässä blogissa olisi siis tarkoitus seurata valmistautumistani maratonille ja mitä kaikkea tapahtuu ennen kilpailusuoritusta. Kuinka kunnon harjoitus kehittää vasta-alkajaa, kuinka se maistuu, miten kroppa ja ympäristö suhtautuvat ja niin edelleen. Matkaan mahtuu varmasti virheitä ja taka-askeleita, mutta toivottavasti myös onnistumisia ja kauemmaksi siirtyneitä rajoja.

Tervetuloa seuraamaan matkaani. Kaikki laitetaan peliin eikä kiviä jätetä kääntämättä. Tämä on minun kujanjuoksuni.