Kävelyä, kuuppereita ja kelloja

Jaa-a. Mistäköhän sitä aloittaisi. Sydäntä raastavaa itkua on ainakin piisannut viime päivinä riittämiin. Omat konstit alkavat olla sen verran vähissä, että pian on pyydettävä korkeammilta voimilta apua pikkusankarin vatsakipuihin. Yöunet ovat melkoisen katkonaisia, päivistä puhumattakaan. Onnekseni tämä viikko on sentään lomaa, joten sitä ehtii nauttimaan pikkupäikkäreitä itsekin. Jos tällaisesta elämäntilanteesta on löydettävissä edes yksi pieni valonpilkahdus, niin se löytynee automaattisen kävelykaverin löytymisellä. Enää ei tarvitse etsiskellä motivaatiota kävelyille, sillä siellä nyt junnulla tuntuu kaikkein parhain olotila löytyvän ja unestakin saadaan kiinni pariksikin tunniksi kerrallaan. 

Tänään taisi tulla kujanjuoksijalle uusi ennätys, kun tuli köpöteltyä kolmisen tuntia ilman yhtäkään juoksuaskelta. Eipä tuo silti paljoa lohduta ja toivottavasti vatsa kuntoutuu, jotta “normaalikin“ elämä saisi taas kierroksia koneeseensa. Ja täältä Keilatieltä tosiaan löytyy hiljainen lenkkikumppani halukkaille, jotka eivät smalltalkia osaamattomia ulkoilijoita muuten tunne. 

Lenkkeilijän kaverit, mäki ja vaunut

On sitä toki jotakin ehditty urheilemaankin tässä samalla ja viime tiistaina koetin tehdä pienimuotoisen kuntotestin. En sitten ulos lähtiessäni muutakaan mielekästä juoksumuotoa keksinyt, joten päätin kokeilla juosta Cooperin testin kolmesti peräjälkeen muutaman minuutin kävelypalautuksilla. Ensimmäisen 12-minuuttisen juoksentelin melkoisen haastavassa jäätikössä ja matkaksi kertyneet 3200 metriä tyydyttivät. Ei tuntunut oikeastaan juuri miltään eikä toki ei saakaan tuntua.

Neljän minuutin kävelyn jälkeen aloitin toisen osion ja se kulki ihan mallikkaasti päästessäni vähäsen vajaan 3300 metrin saldoon. Tässä kakkososiossa vatsassa pyöri kuin silmät normikansalaisella vappuaattona, mutta se saattoi johtua ainakin osaksi siitä, että olin puputtanut hampurilaisaterian vain tuntia ennen lenkkiä. Eräskin alan toimija mainostaa kaikenlaista sataprosenttista, mutta ainakaan se ei koske lenkkeilijän valmistautumista urheilusuoritukseen. Ennen kolmatta ja viimeistä koetusta kävelin viitisen minuuttia. Viimeinen juoksu kulki ihan hyvin alusta loppuun ja kuljetuksi matkaksi tuli 3400 metriä. Oli mukava huomata, että suoritus parani kerta kerralta. Tiedä sitten, mistä tuokin testi kertoo, mutta tulipa nyt ainakin juostua.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa viikon kohokohta, kun FC Jukola otti tällä kaudella toista kerran mittaa saman sarjatason joukkueesta. Ottelu pelailtiin hienossa säässä ulkotekonurmella SIF/2:ta vastaan ja lopputulokseksi muodostui sarjanousijalle mukava voitto lukemin 5-4. Valmistautuminen tähänkään otteluun ei tietenkään mennyt aivan putkeen, sillä pienimmäinen oli rajoittanut yöunia kuin kyproslainen pankki käteisnostoja. 

Olin vielä kaiken tämän lisäksi onnistunut sähläämään kesäaikaan siirtymiseni ja herätyskello lähettikin minut työmaalle tanssiravintoloiden vasta sulkiessa oviaan. Oli varsin mieltä ylentävää huomata autossa, että nyt muuten ollaan Rompanmäellä vähintäänkin ajoissa.

Eipä siinä ja näillä mennään.