Pieni mainos sallittakoon tähän väliin. Käykääpä tutustumassa uuteen valtakunnalliseen hakupalveluun, josta voit löytää lapselle ja nuorelle harrastuksen muutamalla klikkauksella :)

WWW.OMAJUTTU.FI on valtakunnallinen hakupalvelu, jonka avulla voi etsiä lapselle tai nuorelle harrastuksen.

Harrastusmahdollisuuksia Suomi on täynnä, mutta useasti sen oikean löytäminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa. Olemme kehittäneet palvelun, jonka avulla voi jatkossa etsiä harrastusta kaupungin, ikäluokan, lajin tai jopa sen perusteella, että mitä lapsi tai nuori tykkää tehdä.

Lasten ja nuorten syrjäytyminen nousee nykyään puheissa esiin entistä enemmän. Me, jotka olemme harrastaneet ikämme, tiedämme mitä kaikkea olemme siltä saaneet. Yksi tärkeimmistä asioista ovat ystävät, joiden tuki on ollut elämän varrella mittaamattoman arvokasta. Harrastuksissa kohtaavat usein yhteiset mielenkiinnon kohteet, joten harrastusten kautta solmitut ystävyyssuhteet säilyvät yleensä läpi elämän.

Sivustoa kehitettäessä olemme pyrkineet ottamaan huomioon myös varhaiskasvatuksen piirissä työskentelevät henkilöt. Palvelusta tulee toivottavasti olemaan apua myös sosiaalipuolen toimijoille. Jatkossa he pystyvät yhdessä lapsen kanssa suoraan katselemaan, mitä harrastusmahdollisuuksia lähistöltä löytyy. Ja ennen kaikkea lapset ja nuoret näkevät sen, että vaihtoehtoja on yllättävän paljon ja sellaisiakin, joita ei tavallisesti edes tulisi ajatelleeksi.

Terveisin Jani

5 Viikkoa ja taas mennään.

7.5.2017 tulee olemaan tähän astisista maratoneista varmasti kovin koettelemus. Juoksukilometrit ovat jääneet tämän vuoden puolella noin sataan. Ei paljon naurata. 

Lähdemme Prahaan Ruutupaitojen historian isoimmalla miesvahvuudella. 16 juoksijaa matkassa ja kaikkien tavoite taitaa olla tuo 42,2 km. Omalta kohdalta matkasta tulee hieman erilainen mihin viime vuosina on tullut totuttua. Tällä kertaa ei tarvitse lähteä juoksemaan kelloa vastaan vaan toivotaan, että maaliin asti selvitään hengissä. Tasan vuosi sitten juoksin 2.53 Barcelonassa ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä minnekkä asti 5 viikon maraton harjoittelulla pystyy pääsemään. Tai toivottavasti 5 viikkoa käytetään juoksenteluun, ainahan noita tekosyitä on helppo keksiä miksei tuonne pihalle tarvisi lähteä. 

Viimeisen neljän viikon ohjelmaa. 

Eipä varmasti olisi noita aamuisia lenkkejä tullut tehtyä ilman Riikaan ilmottautumista. Pari viikkoa se alusta taas otti, että jalat tottuivat menoon ja juoksusta tuli "huumetta". Tällä hetkellä on taas se vaihe, että nukkumaan mennään ajoissa ihan vain sen takia, että aamu tulisi nopeasti ja pääsisi kuluttamaan maantietä. Työmatkalla noita kilometrejä tulee kyllä niin huomaamatta ja energiaa on muutenkin ihan erilailla loppuillasta, kun päivän urheilusuoritukset on takanapäin ja illan saa keskittyä pääsääntöisesti kotona oleiluun. Ensi viikosta lähtien saan näillä näkymin juoksuohjelmankin, joten meno voi taas muuttua hieman rajummaksi, mutta näillä fiiliksillä en usko sen olevan ongelma. Tällä kertaa tästä menosta pidetään kiinni kynsin ja hampain :)

No fear - Ei tekosyitä!

Taas on tullut aika tämän tylsän, ärsyttävän, mukaansatempaavan ja rakastettavan harrastuksen. Apuja on taas kyselty ja tällä kertaa niistä voisi olla hyötyäkin, jos vain itse niitä kykenen toteuttelemaan. Jälleen kerran veisaan siis samaa virttä, mutta tässä on taas tullut vuosi mittariin lisää ja ehkäpä sitä jotain on sitten oppinutkin… No tuskinpa, mutta eipä tässä ikuisesti juosta, joten kyllähän noita vinkkejä olisi varmaan syytä kuunnella. Omin avuin tässä on kuitenkin neljä maratonia juostu ja melko vaihtelevat ovat tuntemukset maratonin aikana olleet.

2011 Tukholmassa meni maratonneitsyys. Aika kului 3.16 ja matkasta jäi hyvä maku. Sytytti kipinän.

2012 Riika. Kaikki osui kohdalleen ensimmäisellä Latvian matkalla. Aikaa kului tällä kertaa 2.57 ja maalissa tuntui, että nopeampikin aika olisi saattanut olla saavutettavissa. Tuollaiseen loppuaikaan kipitettiin pääasiassa nelikilometrisillä lenkeillä kahteen otteeseen päivässä  ja viikkokilometrien olleessa parhaimmillaankin juuri ja juuri yli 50 km. Tuon lisäksi nahkakuulaa tuli jahdattua parisen kertaa viikossa.

2013 Riikan romahdus ja keskeytys. Kilometrejä harjoituksissa määrällisesti enemmän kuin edellisvuonna, mutta eipä se näkynyt missään. Matkantekoa ei myöskään auttanut jalkapallossa viikkoa ennen maratonia räjähtänyt nilkka. Pojan syntymä ja sitä seuranneet valvotut kuukaudetkin saattoivat hieman vaikuttaa.

2014 Riika. Ennakkovalmistautumiset olivat varmasti paremmat kuin aiemmin tekemäni. Siitä huolimatta kokemus oli ehdottomasti kauheinta, mitä juostessa on tullut koettua. Kroppa ei kestänyt ja viimeinen kymppi rämmittiin koko ylävartalo krampissa. Hengittäminen oli hyvinkin vaivalloista ja juomisesta ei tarvinnut haaveillakaan. Aika 3.00.10.

Eli mitäs noista opittiin… jalkapallo kieltolistalle maratonia edeltäväksi viikoksi, enemmän juoksukilometrejä eikä lihashuoltoa kannata unohtaa. Joku treeniohjelmakin voisi olla tarpeen, jotta tulisi juostua monipuolisemmin. Ja tietenkin lastenteon viimeinen vaihe kannattaa unohtaa samalta keväältä (kuten myös ihan noin muutenkin)... 

Taas kuitenkin mennään! Riikan maratonille on jälleen kerran ilmoittauduttu Ruutupaitojen juoksujaoston kanssa. Hieno, raskas ja pitkä matka on edessä ennen kuin taas seisoskellaan lähtöviivalla numerolappu rinnassa. Kaikki on kuitenkin sen arvoista! Tällä kertaa ei käytetä tekosyitä, nyt nautitaan!

Kääntäkäämme katseemme vallitsevaan tilanteeseen

Tällä hetkellä kaikki näyttää hyvälle. On hyvä painottaa “tällä hetkellä“, koska edessä on vielä haastavat pari viikkoa ennen H-hetkeä. Nuo pari viikkoa sisältävät erilaisia urheilusuoritteita, jotka eivät juoksemisen kannalta ole taaskaan niitä kaikkein soveliaimpia, mutta minkäs sitä päällensä voi?

Tähän mennessä on kuitenkin sujunut suhteellisen hyvin. Viikkokilometrit olen pystynyt nostamaan lähemmäs kahdeksaakymmentä (80), mikä on jo sinänsä huomattava parannus ennätysvuoteeni. Katselinkin viikonlopun aikana tuota parin vuoden takaista treenipäiväkirjaa ja hieman sen sisältö pisti hymyilyttämään. Silloin tuli ainoastaan kerran juostua yli 70 kilometriä viikossa ja huomattavan moni maalis-toukokuun viikko jäi noin 20-30 kilometriin. Millähän konstilla sitä silloin tuon kolmen tunnin rajan alitti..? Nykyään toki tietää juoksusta enemmän kuin pari vuotta sitten, mutta jotenkin tuntuu sen olevan myös iso rasite. Tieto lisää tuskaa, vai mitä se Quintilianus aikanaan sanoikaan.

Juoksemisesta on tullut yhtä sykkeiden ja sekuntien kanssa painiskelua. Jätät yhden treenin väliin
ja saman tien alat miettiä, millä tuon nyt sitten korvaisi. Oma “juoksuohjelma” on muka välittömästi kriisissä ja ennätystoiveet tuhoutumassa ellei jotain korvaavaa löydy. Tuskinpa pari vuotta sitten oli ihan samoja aatoksia päässä, kun mietti niitä kahta viikkolenkkiä, jotka silloin huvitti/jaksoi/viitsi juosta. Ja silti se pidempi pyrähdys kulki kuitenkin suhteellisen hyvin.

Lauantaina kävin juoksentelemassa Kyrönjoella puolimaratonin ja se antoi uskoa tekemiseen. Toki tässäkään tilanteessa ei pystynyt keskittymään pelkästään juoksuun, sillä seuraavana päivänä alkoi futiksen sarjakausi. Juoksu tosiaan kulki ihan mukavasti ja lähdin kokeilemaan ajattelemaani maratonvauhtia eli suurin piirtein 4.10min/km. Se kulki sen verran hyvin, että kymmenen kilometrin jälkeen ajattelin nostella hieman vauhtia, jonka jälkeen seuraavat kilometrit veivät noin neljä minuuttia kukin. Viimeiselle viidelle kilometrille pystyin vielä melko kevyesti nostamaan vauhdikseni noin 3.45 min/km ja maaliintulon jälkeen jaksoi hyvin suunnata suorinta tietä makkarakojulle palautumista käynnistämään. Loppuaika oli 1.24,42, joka olisi saattanut järkevämmällä juoksulla tuosta parantuakin.

Sunnuntaina tosiaan pelattiin täydet 90 minuuttia jalkapalloa ja matsin ansiosta pääkoppani sai kyllä valtavan hyvää treeniä pettymysten käsittelyyn. Maanantaina kokeilin vielä pinkaista Botniahallissa valojänistestin, joten kolmen peräkkäispäivän saldona oli melkoinen rasite sekä jaloille että päälle. Valojänistestistäkin tuli tulokset juuri, mutta en ole vielä ehtinyt paneutua niihin sen tarkemmin. Ehkä se tuolla valmistautumisella kulki ihan hyvin. Enhän mä varmaan ole koskaan valmistautunut mihinkään oikeaoppisesti, vaikka tietoakin pitäisi jo löytyä. Herralle on vain suotu sellainen luonne, että välillä lähtee kunnolla lapasesta ja sitten koohotetaan suuntaan jos toiseenkin vailla sen suurempaa suunnitelmaa. Enpä ainakaan jää tuleen makaamaan, vaikka häntäni alla saattaakin joku ikituli leiskua.

Näillä näkymin 2½ viikon kuluttua pitäisi tavoitella tuota kolmosen alle menevää aikaa ja sitä ennen olisi vielä useampia vaaratekijöitä reittini varrella. 

Oppia ikä kaikki, mutta oppiikohan sitä koskaan…

Viikko 1. 

Rauhallinen alku

Ma: Viidentoistakilometrin lönköttely
Ti: Pallottelua ja edestakasi juoksentelua 6km + sali
Ke: Viidentoistakilometrin pikkusen kovee juoksentelu
To: Salille pitäisi raahautua
Pe: Aamusta kympin lenkki
La: Viidentoistakilometrin lönköttely
Su: Pallottelua

Lenkkikavereita?

Päätepiste hiljaiselolle

Näillä näkymin tämän vuoden maraton tai jos pilkkua viilaillaan niin kaksi kolmasosaa kokonaisesta, ei jäänyt viimeiseksi koitokseksi kipittelyn saralla. Jotakin on jäänyt päättyvältä vuodelta ilmeisesti hampaankoloon, kun kilometrien keräily jaksaa taas houkuttaa :/ 

Uusi vuosi ja uusia epäonnistuneita kokeiluja on siis taas luvassa. Luonnollisestikaan viisaampien oppeja ei liiemmälti kuunnella, vaan hörskötetään oman mielen mukaan ja katsotaan, mihin se riittää. Vaikeusastetta nostellaan tällä kertaa muutamalla lisäkilolla elopainossa, muuten vaan yleisellä motivaation puutteella kaikkeen urheiluun liittyvään sekä varsinkin tällä hetkellä noin tuhannen tunnin univeloilla, mikäli se on mahdollista.

Elämä tulee olemaan taas yhtä kujanjuoksua, mutta toivottavasti se ei tällä kertaa pääty oman joukkuekaverin jalkaan! Toki sekin mahdollista on, mutta tärkeintä on muistaa, että matka tästä päivästä itse maratoniin on koko rupeaman tärkein vaihe, ei niinkään itse päätapahtuma. Melkoista häviäjän puhetta. 

Palataan asiaan sadan kilometrin päästä ja katsotaan mille maailma silloin näyttää!