Päätepiste hiljaiselolle
Näillä näkymin tämän vuoden maraton tai jos pilkkua viilaillaan niin kaksi kolmasosaa kokonaisesta, ei jäänyt viimeiseksi koitokseksi kipittelyn saralla. Jotakin on jäänyt päättyvältä vuodelta ilmeisesti hampaankoloon, kun kilometrien keräily jaksaa taas houkuttaa :/
Uusi vuosi ja uusia epäonnistuneita kokeiluja on siis taas luvassa. Luonnollisestikaan viisaampien oppeja ei liiemmälti kuunnella, vaan hörskötetään oman mielen mukaan ja katsotaan, mihin se riittää. Vaikeusastetta nostellaan tällä kertaa muutamalla lisäkilolla elopainossa, muuten vaan yleisellä motivaation puutteella kaikkeen urheiluun liittyvään sekä varsinkin tällä hetkellä noin tuhannen tunnin univeloilla, mikäli se on mahdollista.
Elämä tulee olemaan taas yhtä kujanjuoksua, mutta toivottavasti se ei tällä kertaa pääty oman joukkuekaverin jalkaan! Toki sekin mahdollista on, mutta tärkeintä on muistaa, että matka tästä päivästä itse maratoniin on koko rupeaman tärkein vaihe, ei niinkään itse päätapahtuma. Melkoista häviäjän puhetta.
Palataan asiaan sadan kilometrin päästä ja katsotaan mille maailma silloin näyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti