Kävelyä, karkkia ja kuvitelmaa

Taas olemme viikon lähempänä päämäärää ja maisemaakin on vaihdettu joitain kilometrejä tuona aikana. Varmasti paljon enemmänkin saisi olla kipitettynä, mutta nämä suoritukset lähentelevät tämän perheellisen maksimia.

Viime viikolla tuli juostua eri nopeuksilla ja tämän huomasin toimivan todella hyvin. Lenkkeilystäkin tuli paljon miellyttävämpää, kun joka lenkki ei kulkenutkaan samalla puuduttavalla tahdilla. Keskiviikon 8-kilometrinen haastavassa maastossa tuntui jopa yllättävän helpolta, vaikka keskivauhti oli 4.10 min/km. Torstaina sitten kirmailin sählyn alkulämmöksi eripituisia matkoja porrastaen ja aina samassa suhteessa juosten sekä kävellen. Vetojen pituudet eivät pisimmilläänkään olleet kuin 400 metriä, mutta pitkästä aikaa teki hyvää keskittyä erityisesti juoksun tekniseen puoleen, joka normaalilla lenkillä usein jää turhan vähäiseksi.

Perjantaina oli vuorossa tavallinen PK-lenkki, jonka päälle jälkiruoaksi 4 x 200 metrin mäkivedot uusilla "melkein" juoksutrikoiksi määriteltävillä kangaspaloilla. Valitettavasti emme onnistuneet saamaan kuvia näistä housuista emmekä voi odottaa niitä otoksia tulevaisuudessakaan, sillä ne ovat, jos nyt eivät aivan säädyttömät sekä siveettömät, niin vähintäänkin hyvän maun vastaiset. Housuista kyllä jäi erittäinkin positiiviset fiilikset, mitä siis juoksemiseen tulee, mutta nyt kyllä saa unohtaa päivälenkit vähänkin taajamaa muistuttavissa asutuskeskuksissa ja keskittyä lähinnä yöllisiin lenkkeilyihin metsän siimeksessä =)

Sunnuntaina sitten köpöttelin 23½ kilometriä ja jos tämä olisi tapahtunut muutamaa tuntia myöhemmin, niin PK-lenkki olisi saattanut vaihtua maksimikestävyyslenkiksi. Tämä kaikki johtuu siitä, että juoksureitiltäni bongattiin susi ja tuo metsien tappajavaistoinen kestävyyskone voisi olla kirittäjänä omaa luokkaansa. Muuten tuo sunnuntainen tavallinen PK-vauhtinen lenkki tuntui hyvinkin helpolta noiden kovien vetojen jälkeen.

Muutamaa tuntia aikasemmin tuli juostua juurikin samassa kohdassa

Intervallityyppisesti jaksotetuilla lenkeillä saadaan juoksuun vauhtia, jota muuten ei jaksaisi pitää yhtäjaksoisesti yllä. Tällä tavalla viimeisistäkin kilometreistä lenkillä saa enemmän irti ja silti lenkkien pituuksia on mahdollista jopa pidentää. On päiviä, jolloin ns. normaali vauhtikin tuntuu raskaalle ja tällöin kannattaa ehdottomasti muuttaa eteneminen hetkiseksi pelkäksi kävelyksi, sillä tämän jälkeen matkanteko tuntuu taas mukavammalle ja kevyemmälle.

Ravintopuolelta jysähtää sellainen uutispommi, että karkkilakkoni on pitänyt. Tätä veret seisauttavaa shokkia seuraa pienimuotoinen mielikuvarakennelma. Kuvittele palloilija, jolla on (harha)kuvitelma ja unelma kovasta kestävyysharjoittelusta. Hän verhoutuu säädyttömiin juoksutrikoisiin saadakseen kiinni edessään pakenevan sydänmuotoisen suklaarasian suden samanaikaisesti uhitellessa kipittäjän kintereillä. Sellaista on Kujanjuoksu.

Muistakaa ystäviänne ja olkaa ystävällisiä toisillenne sekä itsellenne.