Lauletaanpas valitusvirsikirjasta seuraavaksi…

 

Viime aikojen harjoittelua...

Viikko on vierähtänyt yli puolivälin ja treenaamista on täytynyt rahtusen keventää. Viime viikolla sääri ja polvi aloittivat sangen raastavan valitusvirtensä eikä yhtäjaksoinen treenaaminen tuota uikutusta ainakaan vaientanut. Nyt olen pyrkinyt pitämään hyppysellisen taukoa treeneistä, jotta jalan kipu hellittäisi ja ulina taukoaisi. Näin on onneksi myös tapahtunut.

Tässä fyysisen kivun ja henkisen korvakauheuden pilvessä on myös hopeareunuksensa. Perheelle on riittänyt aikaa paremmin ja kaikenlaisia rasteja on saanut hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Jälleen kerran huomasinkin, että on se vain mukavaa jättää ajatukset tavoitteellisesta urheilusta välillä muille ja keskittyä itse ns. normaaliin elämään. Mikä sitten on normaalia itse kullekin, niin oma minuuttiaikataulutettu elämäni ei ainakaan sieltä helpoimmasta päästä ole. Urheilun kanssa samasta ajasta tappelevat perhe sekä työ ja nuo nyt vain yksinkertaisesti ovat merkitykseltään tärkeämpiä sekä suurempia. Kyllähän tässä perheellisenä antaa melkoisen etumatkan niille juoksijoille, joiden ei tarvitse kuin huolehtia itsensä sohvalta ylös. Näillä toki mennään ja katsotaan mihin asti rahkeet riittävät näillä panostuksilla. Onneksi juoksemisessa on se hyvä puolensa, että siinä voi tuottaa pettymyksen vain itselleen toisin kuin joukkueurheilussa. Kolikolla on molemmat puolensa ja yksi taisi äsken olla lukevinaan laimeahkoa selittelyä, mutta joku toinen saattoi puolestaan tavailla kylmäntylyä faktaa.

Joukkueurheilua onkin tiedossa tulevana viikonloppuna, jolloin olisi tiedossa ensimmäinen täyden kentän matsini FC Jukolan kanssa ja odotan sitä enemmän kuin tohkeissani. On mukava nähdä, että minkä tasoisia joukkueita vastaan sitä kesällä saa pelata. Luvassa on varmasti huikean vauhdikasta alasarjafutista tai kenties jotain aivan muuta, joten kaikki paikalle yhteispinta-alaltaan Suomen suurimpaan yleisurheilu-, palloilu- ja monitoimihalliin lauantaina klo 16.30. Halukkaat voivat toki kömpiä Botniahalliin jo paria tuntia aikaisemmin, sillä saimme hankittua esiotteluumme pari liigaseuraa; VPS:n ja Jaron.

Tällaista tällä kertaa. Tekosyitä, kipuja, tosisyitä, kutsuja.