Välttämättömyystuote, ohjelmistovirhe ja päälukumuutos

Pe 1.3. jalkapalloaiheista potkimista Kiiston kanssa 90 min.
La 2.3. aamulenkki 50 min 11 km ja illalla 8 km sisältäen kymmenisen 200 metrin pyrähdystä   
Su 3.3. lenkki 13 km 60 min
Ma 4.3. lepo
Ti  5.3. futsalia huikeiden poikien kanssa sekä 10 km lenkki, yhteensä 120 min
Ke 6.3. futsalia Ruutupaitojen kanssa 60min                                      To 7.3. iltalenkki 11 km 60 min sekä "salibandya" 60 min

Eilen mietiskelin, että mistähän aiheesta sitä kirjoittelisi seuraavaan päivitykseen. Mieleeni ei oikein juolahtanut mitään, joten päätin lähteä lenkille. Vaihtoehtonahan olisi tietenkin ollut kertoa, mitä olen viikon aikana pukenut päälle, missä olen käynyt tai mitä olen syönyt, mutta pidän tuollaista lätinää melkoisen turhana ja veikkaanpa, ettei se ketään edes kiinnostaisi. 

Sen sijaan ihmisiä kiinnostavat bensiinikanisterit ja tuo jokaisen ihmisen välttämättömyystuote aiheuttikin eilen kotinurkilleni valtavan motin. Jotkin asuinalueet jäivät täydellisesti saarroksiin tai joutuivat ainakin käyttämään kiertoreittejä, kun ihmiselle välttämätöntä bensiinikanisterin omistamista uutuusmarketissa järjestettiin. Miten sitä onkaan tähän asti selvitty ilman, kas siinä tuhannen taalan kysymys.

Juokseminen ja urheileminen yleisemminkään eivät ole tällä viikolla tuntuneet oikein hyvälle. Syytä en tiedä, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen jaloista tuntuu katoavan voimat lähes kokonaan ja liikkumisesta tulee oudontuntuista. Jalat kyllä liikkuvat eteenpäin, mutta se ei tunnu oikein ohjatulta toiminnalta ja sisäisellä näytölläni tuntuisi vilkkuvan klassinen syntax error. Jokin on pielessä, mutta toivottavasti tämä on vain jokin hetkellinen muistutus kropalta, että ravintoa ja lepoakin tarvitaan.

Tein joka tapauksessa oikean päätöksen lenkille lähtiessäni, sillä uskon vahvasti, että tämän illan aikana perheeni pääluku on kasvanut yhdellä ja automaattinen huili siis lähestyy. Supistukset kovenevat ja tihenevät, joten H-hetki lähestyy. Huomaa tulokkaan olevan isänsä poika, kun näyttäisi osaavan ajoittaa tulemisensa viikonlopulle, Muutenhan varpajaisilta olisi voinut pudota pohja pois, mutta nyt saataneen todistaa useampia liikuttuneita mielentiloja. Jos uusi elämä (tai juoksu) eivät liikuta, niin eivät keinot siihen vielä lopu ;)

Melkoisen jännittävää aikaa tässä vietetään, vaikka jotenkin sitä luulisi, että kolmannen kohdalla olisi jo tottuneempi. Sama odottava kutina löytyy edelleen vatsanpohjalta, joten voisin vaikka lausahtaa: “hei, olen Jani ja odotan lasta.” Mielessä pyörivät monet asiat ja toivottavasti kaikki menee synnytyksessä hyvin. Poikahan sieltä on tulossa, joten siltä osin jännitys on jo karissut. Huhhuh, sanattomaksi vetää..

Jalkoja ei tässä vaiheessa enää ristitä, joten tehdäänpä niin sormille. Se on menoa!