Pieniä iloja ja valtavia suruja

Pe 22.2. Lenkki 8 km 35 min.
La 23.2. Jalkapallo: FC Jukola - Laihian Luja 8-0!!! 75 min.
Su 24.2. Futsal: KoMu - Segertåget 6-5 40 min.
Ma 25.2. Lenkki 16 km (13km PK1 4.35min./km + 3km PK2 4.20min./km)
Ti 26.2. Lenkki 10 km 55 min. + futsal 60 min.
Ke 27.2. Lenkki 15km 75 min.
To 28.2. Aamulenkki 8 km 40 min. ja iltakävely 7,5 km 70min.

Hieman kevyemmän viikon jälkeen tämä viikko onkin sitten ollut juoksemisen osalta parasta pitkään aikaan. Alkuviikon aikana on loskan keskellä tullut taivalleltua jo viitisenkymmentä kilometriä ja taaksepäin katsottuna tämä on melkoista eteenpäin menemistä nimenomaan maratonia silmällä pitäen. Aloitusviestissäni parisen kuukautta sitten taisin mainita, että nyt kokeillaan treenata edellisvuosista poiketen ja lailla oikeiden maratoonareiden, mutta jos asia tosiaan näin on, niin melkoisen palloilupitoista tuo treenaaminen näyttää edelleen olevan. Olisiko se sitten niin, ettei tiikeri pääse raidoistaan tai Vepsu maalinteko-ongelmistaan?

Onnekseni olen pelaillut monia kestävyyttä vaativia lajeja ja pystyn nyt hyödyntämään niitä matkalla maratonille, koska muuten tässä oltaisiin kaukana tavoiteajoista. Mitä nyt olen seuraillut “saman tason” juoksijoiden tekemisiä, niin heillä keskimääräiset viikkokilometrit tuntuvat olevan monesti yli sadan kilometrin, kun itsellä se puolisataakin viikkokilometriä tuntuu olevan melkoisen työn takana. Elikkä tämäkin koitos jatkaa vanhaa tuttua linjaa ja jälleen kerran nähdään, missä kohtaa palloilija jää oikeiden juoksijoiden jalkoihin.

Pikkuhiljaa alkaa meno helpottumaan

Maanantainen lenkki antoi kuitenkin uskoa yritykselle, sillä 4½ minuuttikilometrin vauhdissa sykkeet pysyivät 140:n tietämillä. Viime vuonna samaan aikaan mentiin kuitenkin samoilla sykkeillä lähemmäs viittä minuuttia kilometrillä, joten ehkä se tästä. Asfaltinkin paikoittainen näyttäytyminen lumen alta antoi uskoa, jotta se kevät on sieltä hiljalleen tulossa. Kyllä sitä jo niin kovaa odottaa kesää ja lämpimiä kelejä, kun saa heittää päälleen sortsit sekä t-paidan lenkille lähtiessään ja samalla unohtaa vuodenaikavaihteluun kuuluvan pimeyskylmyyden aikaisen muumioitumispukeutumisen.

Viikoittaisella tasolla harjoitteluni onkin lähes vahingossa saanut ihan hyvän rytmin, sillä harjoituspäiväkirjani on paljastanut, että kolmen raskaamman viikon jälkeen on aina tullut yksi kevyempi. Tämä osaltaan on auttanut pitämään motivaation mukana harjoittelussa ja antanut aikaa tehdä elämässä muutakin. Älkäämme siis polttako itseämme loppuun liian pitkäaikaisella kovalla treenaamisella, vaan annetaan itsellemme lupa levätä ja välillä unohtaa harjoittelut kokonaan. Näin saadaan varmasti pidemmällä aikavälillä pysyvämmät ja mahdollisesti jopa tulokset.

Valitettavasti jälleen kerran saimme muistutuksen elämän epäreiluudesta, kun hyvän ystäväni ja Riikan maratonillekin mukaan tulevan "Kukkiksen" 5-vuotias tytär nukkui pois kovan taistelun jälkeen. Oikeita sanoja ei vain tahdo löytyä tähän hetkeen, mutta yritämme parhaamme mukaan olla tukena ja toivomme voimia koko perheelle. Riikan maraton tullaan juoksemaan Tindran muistolle!

Aikasi oli lyhyt, lähes toivoton
Tuomasi ilo silti mittaamaton
Ikävä ja suru ovat valtavat, pientä enkeliä muistakaamme
Kovinta taakkaa he kantavat, ystäväperhettä tukekaamme

http://www.youtube.com/watch?v=VRsJlAJvOSM