keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

 

Tästä sauvasta ovat taiat kaukana

 


Kaksi viikkoa sitten mietin, että onpa ollut hyvä pätkä ilman vakavampia loukkaantumisia, niin tulihan se takaisku sieltä ja pahimpaan mahdolliseen aikaan. Nyt ovat sauvat olleet viikon käytössä tai tuohon seinäänhän ne oikeastaan ovat suurimman osan ajasta nojailleet, kun on taas pitänyt uskotella itselle, että ei tämä nyt mitään vakavaa voi olla. On ollut pakko pitää viikon huili ja eilen päätin kokeilla, joskohan jalka olisi kunnossa ja eihän se ollut. Säären alaosassa on jonkinmoinen tulehdus ja varsinkin nopeampi juokseminen tuntui kivuliaalle. Tänään täytyy mennä röntgeniin varmistamaan, ettei jalasta vain löydy rasitusmurtumaa tai jotain muuta epämiellyttävää alivuokralaista. Tämän hetken fiiliksiä ei viitsi edes yrittää kuvailla sanoiksi, mutta väritetään edes tunnelma sinne skaalan tummempaan päähän.

Tämä nyt toki tulee vaikuttamaan maratonille valmistumiseen ja hankaloittaa valtavasti oman ennätyksen tekoa. Alle 2.50 vauhdista taitaa olla turha edes haaveilla. Pistää miettimään niitä ammattiurheilijoita, jotka saattavat panostaa neljäkin vuotta arvokisoihin ja juuri ennen kisoja tulee loukkaantuminen, jonka ansiosta unelmat hautautuvat ja mahdollisesti jopa oma ammatti. Onneksi tämä nyt ei omaa maailmaani kaada, mutta kylläpä voikin silti tihkaista ja kovaa. Ja jos Puolustusvoimat esittäisi tänään klassikkokysymyksensä: “puristaako vanne päätäsi?”, niin saattaisin jopa rastittaa myöntävän vastauksen.

Eipä tässä nyt oikein enempää sanoja löydy, joten palaillaan asiaan, kunhan tässä saadaan asioihin selvyyttä.

PS: Talvi on ohi, joten nyt ihmiset pintaa esiin tai ainakin vaatekerroksia ohuemmaksi sekä vähäisemmiksi. Liiallinen vaatetus tekee lenkistä tuskaa, vaikka kroppa ja mieli olisivatkin muuten kunnossa. Sopeutetaan vaatetus lämpeneviin ilmoihin ja toivotaan hiekoitushiekoille mahdollisimman pikaista kesälomamatkaa pois talven sijoituspaikoistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti