Ei mene ihan tuubiin eikä oikeastaan putkeenkaan

Pitkästä aikaa kujanjuoksijallekin on tapahtunut jotain julkaisemisen arvoista. Ja yllätys on varmasti massiivinen, kun kyseessä on kylmän nykymeiningin mukaisesti jotain vähemmän positiivista juoksua ajatellen. Eilen oli kova jalkapallotaisto paria sarjatasoa ylempänä pelaavaa joukkuetta vastaan enkä olisi ollut pelaamatta, vaikka eteen olisi kannettu sitten minkälaisia riihikuivakasoja tahansa. Tiedostin toki vaarat maratonin jo hönkiessä niskaan, mutta voihan sitä kotiterassillakin saada osumaa vaikkapa satelliitista lepolassella loikoillessaan, mikäli taivaallinen viestintäväline päättää pudota väärään paikkaan.

Voisihan tuo paremmallekkin 5päivää ennen maratonia näyttää.... :)

Peliaikaa oli tainnut kulua viitisen minuuttia, kun sisäinen taivaanrannan maalarini vaihtoi sateenkaaren värit sysimustaan. Kun sitä vähiten odotti, niin sieltähän se näkymätön herra Murphy laittoi hämmentävässä tilanteessa lusikkansa soppaan. Pelitilanne oli aivan normaali, mutta jotenkin vain onnistuin rikkomaan nilkkani nivelsiteet kontaktissa vieläpä oman joukkueen pelaajan kanssa. Tällä hetkellä tavallinen kävelykin sattuu melko lailla, mutta onnekseni jalka ei ole kovin pahasti paisunut tai tummunut. Voihan olla, että tästä selviää muutaman päivän täyshuililla ja sunnuntaina kipiteltäisiin maaliin ennätysajassa tai sitten ei. Aikaahan on vielä ne ruhtinaalliset viisi päivää ennen H-hetkeä... Matsinkin lopulta hävisimme, vaikka saimmekin valtavan ennakkosuosikin välillä köysiin, joten sieltäkään ei ole pumpattavissa iloa, paitsi nyt ehkä huimasta taisteluilmeestä. Ja sitä saatan tarvita tulevana pyhänä…

Perjantaina sitten tosiaan olisi lähtö kohti kevään juoksujen loppuhuipennusta. Pari päivää tankataan ja sunnuntaina klo 8.30 minut toivottavasti löytää lähtöviivalta yhdessä viiden muun Ruutupaitojen juoksujaoston jäsenen kanssa. Aikatavoitettani olen tässä viime ajat pohtinut aikalailla ja olen tullut siihen päätelmään, etteivät viimeisen kuukauden huonot harjoittelut voi olla näkymättä loppuajassa. Siinä en kuitenkaan näe mitään mieltä, että lähtisin juoksentelemaan huvin vuoksi jonkinmoisen sunnuntailenkin. 

Ennätystä lähdetään yrittämään, mutta tämä alkuperäinen neljän minuutin kilometritavoite saattaa kyllä olla turhan kova tähän väliin ja ehkäpä sen aika voisi olla sitten syksymmällä. Olisin erittäin tyytyväinen, mikäli pystyisin takomaan keskimääräisen kilometrin aikaan 4.05-4.10. Silloin loppuaika olisi rahtusen alle 2.55 ja viime vuoden 2.57 paranisi edes hyppysellisen. Sääennusteet eivät ole mitään kaikkein otollisinta juoksukeliä luvanneet, vaan pahimmillaan voi olla aurinkoista ja jopa 29 astetta lämmintä, joten tämäkin vaikuttanee kropan energiavarastojen riittämiseen aikalailla negatiivisesti.

Loppuviikosta voin laitella linkkiä sivuille, mistä juoksua pystyy seurailemaan reaaliaikaisesti, mikäli nyt jotakuta sattuisi vaikka kiinnostamaan. Tällaista tällä kertaa ja vähiin tämä on käymässä.