Pulsseja, puuta & pakkastorjuntaa

Maanantaina tuli juostua parisen tuntia kirpeässä viidentoista asteen pakkasessa. Ohuehkon juoksutakin alta löytyi vain pari pitkähihaista aluspaitaa, mutta silti tarkenin ihan hyvin. Alussa juostiin 5 minuutin kilometrivauhtia ja puolivälissä taivalta rykäistiin 10x500 metrin mäkivetoa. Sykkeet olivat ylimmillään noin 160 ja ennen uutta vetoa 95. Mikäli omistaa sykemittarin, niin kannattaa tarkkailla sykettä ja palautumiseen käytettyä aikaa. Pulssin on syytä laskea mahdollisimman lähelle sataa (100), koska muuten harjoituksesta tulee liian raskas keholle ja intervallityyppisten harjoitusten hyöty pienenee. Tai ainakin näin isot pojat ovat kertoneet.

Tiistaina jalat tuntuivat taas melkoisilta puupölkyiltä eikä puuta koputtaessa tarvinnutkaan automaattisesti tavoitella päänuppia. Sen verran yläkerrankin lahoavasta materiaalista onneksi irtosi ideaa, että kävin illalla jolkottelemassa viitisentoista kilometriä leppoisaa palautteluvauhtia. Sohvaperunan toiminta- ja liikemallien apinointi ei ole palautumisen kannalta lainkaan järkevää, mikäli edellisenä päivänä on tehnyt pitkän ja raskaan treenin. Hidasvauhtinen ja lyhyehkö lenkki tekee palautumiselle ihmeitä, suosittelen kokeilemaan.

Itse lenkiltä jäi mieleen lähinnä sellainen havainto, että talvikeleihin suunniteltujen alusasujen käyttö on vähintäänkin järkevää, mikäli on vielä ajatellut hankkivansa penikoita muuallekin kuin alaraajoihin. Myöskään toisen käden pysyvä sijoittaminen jalkovälin suojaksi ei ole juoksuteknisesti se kaikkein paras tapa, mikä tulikin omakohtaisesti todettua.

Mukavaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!