Vuorokauden sietämätön lyhyys

Tavoitteet juoksun saralla vaatisivat harjoittelua, mutta kalenterista loppuu tila ja aika. Työt menevät tällä hetkellä jatkuvasti yliajalle, perheen kanssa on omat tehtävänsä ja lopun aikaa riivaavat taudit. Mielikuva- tai oikeastaan mielihyväharjoittelu on ainoa, mitä olen päässyt tekemään, mutta on siinäkin haittansa. Tuo kyseinen harjoittelu alkaa näkyä vyötäröllä eikä jääkaapin ja sohvan välillä tapahtuvaa liikuntaa voi oikein intervallitreeniksikään kutsua. Tai voisi, mutta noin alhaisilla sykkeillä ja massiivisilla palautusajoilla urheilullinen kehitys jäänee varsin vaatimattomaksi.

Jalkapallon piti tuoda tasapainoa yksinäiseen kirmailuun, mutta niin vain sekin on jäänyt vähiin. Kauden avausvuorolle tuli ehdittyä, mutta sen jälkeen on ollut kaikenlaista estettä. Ei sitä palloilua olisi tässä vaiheessa kuin tunnin viikossa, mutta sekin tuntuu jäävän muun alle. Uuden joukkueen pelityylissäkin olisi omaksuttavaa, sillä ohjeistuksen mukaan tarkoitus olisi pelata mahdollisimman staattisesti ja välillä käydä sähäkästi iskemässä maali. Saapa nähdä, miten kaltaiseni maratondiesel istuu pelisysteemiin, jossa tarkoituksena olisi antaa vastustajan tehdä työt ja itse iskeä maalit kuin salamat kirkkaalta taivaalta.

No yhtä kaikki, blogin nimi ei ole tähän mennessä vielä kertaakaan tuntunut näin osuvalta kuin nyt. Pitäisi ehtiä harjoitella, jotta tavoiteaika on mielekäs, mutta elämän muut osa-alueet täyttävät vuorokauteni velvollisuuksilla, tehtävillä ja muilla ohjelmanumeroilla. Täytän itse ainoastaan navantakaista säiliötä ja se tulee kostautumaan jatkossa.

Blogin päivittäminen on sekin jäänyt väliin, sillä aika ja aiheet ovat olleet vähissä silläkin saralla. Nyt ollaan ahtaalla, mutta kujanjuoksuni jatkuu.